Uusia ruokailmiöitä maailmalta, kiitos

Trendi on heittänyt taas kerran haasteen ilmoille. Tällä kertaa piti kertoa, minkä ruokailmiön haluaisi rantautuvan Suomeen. Yhden ilmiön sijasta keksin viisi.

 

1. Uusia viljelykasveja parvekkeille, terasseille ja kotipihoille

Pienviljely, kasvimaaviljely, ruukkuviljely, laatikkoviljely, parvekeviljely,kaupunkiviljely… mitä kaikkia niitä nyt onkaan. Ne ovat joka tapauksessa olleet jo useamman vuoden nousussa ja erittäin suosittuja. Itsekin hurahdin kasvimaaviljelyyn viime kesänä pienimuotoisesti, mutta tänä vuonna jo selvästi innokkaammin. Siksi toivoisinkin, että Suomessa olisi joskus mahdollista kasvattaa ja viljellä hieman eksoottisimpiakin kasviksia sekä hedelmiä.

Vaikkapa näin italialaiseen tyyliin sitruunapuita.

Tai miksei appelsiinejakin. Myös oliivipensaat olisi kova juttu omalla pihalla.

Viinirypäleköynnökset kuulostavat myös houkuttelevilta. Tosin meidän pihalla kasvaa jo sellainen, yllä oleva kuva otettu viime kesänä.

Se huono puoli tällaisissa eksoottisissa viljelykasveissa on, että ne vaativat erityiskasvuolosuhteet, joita ei Suomessa ole. Paljon on kuitenkin puhuttu, että ilmastonmuutos edesauttaisi osaltaan uusien kasvilajien rantautumista ja viljelyä suomalaisilla pelloilla sekä puutarhoissa. Tämä olisi tietysti hienoa, mutta toisaalta en ole mitenkään ilahtunut koko ilmastonmuutoksesta enkä todellakaan toivo sen voimistuvan saati nopeutuvan. En edes silloin, vaikka se avaisikin portteja sitruunojen tai oliivien kasvatukseen. Pitää löytää joku muu ratkaisu, jos niitä haluaa viljellä onnistuneesti.

 

2. Pientuottajien jäätelö ja gelato

Olen viime vuosina olen alkanut enimmäkseen suosia pientuottajien valmistamia jäätelöjä. Kun kerta tätä kylmää, makeaa herkkua tulee syötyä harvakseltaan, miksei sitten niinä kertoina satsaisi hiukan enemmän laatuun ja makuun, vaikka hinta saattaa ehkä hieman kirpaistakin. Toisaalta voisi kuvitella, että jos pientuottajat onnistuisivat saamaan kunnolla jalan sijaa markkinoilla, laskisivat kenties ne hinnat myymälöissäkin. Olen aivan varma, että moni meistä söisi mielellään jäätelöä, joka on valmistettu yksinkertaisista ja puhtaista raaka-aineista ilman turhia lisäaineita. Ja ne maut. Voin sanoa, että ne ovat monin, monin kerroin parempia verrattuna tusinajäätelöihin.

On ollut ilahduttavaa huomata, että oman kotini lähialueilla on innostuttu tuottamaan omatekoista jäätelöä. HerrgårdsGlass on tullut enempi tutuksi, sen sijaan Sjundbyn jäätelö on uudempi tuttavuus, enkä ole päässyt sitä vielä missään tilanteessa maistamaan. Myös Helsingissä valmistettavaa Kolmen Kaverin Jäätelöä on tullut maistettua pariin otteeseen. Suomesta löytyy takuulla muitakin jäätelön pienvalmistajia, joista en ole tietoinen. Mutta ei olisi suinkaan pahitteeksi, jos niitä ilmaantuisi vieläkin enempi tuotantoon mukaan.

Pientuottajan jäätelöä (HerrgårdsGlass, Tenhola)

Kun kerta jäätelöistä on nyt ollut puhe, täytyy myös esittää toive italialaisen gelaton suuremmasta rantautumisesta Suomeen. Tiedän, että sitä saa suuremmista kaupungeista, mutta me pienemmilläkin paikkakunnilla asuvat haluaisimme päästä nauttimaan gelatosta. Gelato, sehän on tunnetusti aivan toista kuin jäätelö. Siksi sille olisi sijaa, myös näiden edellä mainittujen jäätelön pientuottajien rinnalla.

Gelato (Rooma, Italia)

 

3. Lähiruoka ja paluu leipomoihin sekä muihin erikoisliikkeisiin

Lähiruoka on viime vuosina ollut paljon esillä mediassa sekä pyörinyt ihmisten huulilla. Valitettavasti mahdollisuudet päästä käsiksi siihen sekä ostaa sitä ovat rajalliset ja epätasa-arvoiset riippuen ihan. missäpäin Suomea asuu. Omalla asuinalueellani on saatavissa vuosittain lähiruokakatalogi, josta pystyy seuraamaan, mitä ja millaisia tuotteita on mistäkin saatavissa. Idea on mahtava, mutta raaka-aineiden ja tuotteiden hakeminen eri paikoista useiden kilometrien päästä toisistaan tuntuu kuitenkin vaivalloiselta. Helpompaa olisikin päästä ostamaan kaikkia lähellä tuotettuja, kiinnostavia juttuja yhdestä paikasta, jolloin säästyisi aikaa ja vaivaa. Vaihtoehtoina voisivat olla vaikkapa lähiruokaan erikoistunut myymälä tai lähiruokamarkkinat, johon pientuottajat saapuvat myymään omia tuotteittaan. Kolmas tunnettu vaihtoehto on ruokaringit, joita niitäkin toivoisi syntyvän enemmän ja kaikkien kiinnostuneiden lähettyville.

Syksyn vuosittaiset lähiruokamarkkinat Fiskarsissa

Monesti ulkomailla ollesani olen ihastellut paikallisia leipomoita, mahtavia liha- ja kauppoja sekä herkullisen näköisiä vihannes- ja hedelmätoreja. Paikalliset asukkaat tekevät niissä ruokaostoksiaan ja saavat takuulla tuoreita tuotteita. Olisi hienoa saada myös meille Suomeen takaisin tällainen kulttuuri: olisi mahdollisuus käydä hakemassa raaka-aineet erikoisliikkeistä eikä tarvisi turvautua elintarvikeketjuliikkeiden liha- ja kalatiskien tarjontaan. Tiedän, että suurimmissa kaupungeissa löytyy kauppahalleja, jotka kätkevät sisällensä tukun erilaisia erikoisliikkeitä ja joissa on helppo ostaa kaikki tarvitsemansa samalla ostosreissulla. Peräänkuuluttaisin kuitenkin tällaista mahdollisuutta myös pienemmille paikkakunnille, joissa ihmiset ovat ikään kuin pakotettuja käymään kahden suuren suomalaisen ja yhden saksalaisen ketjun kaupoissa. Itse kaipaisin ainakin kovasti vaihtelua. Minulla on kyllä mahdollisuudet käydä ostamassa lihaa suoraan tilalta, ja lihan erikoisliikekin on tiedossa. Mutta kun ne matkat…

Leipomoiden suhteen tilanne näyttää valoisammalta. Niitä tuntuisi löytyvän melko kiitettävästi, myös pienemmiltä paikkakunnilta. Meidän taloudessa lähes kaikki leipä hankitaan lähileipomosta, kaupan muovipussileipää ostetaan vain hätätilanteessa. Kesäisin myös tori on käytettävissä, ja sieltä pystyy tarvittaessa sekä halutessaan ostamaan vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Harmi vaan, että lähinnä kesä on sitä parasta sesonkia toreilla. Mieluummin sitä näkisi sellaisia ulkomailta tuttuja toreja Suomessakin, ja tietysti ympäri vuoden.

Eli siis toivon ulkomailta tuttujen liha-, kala- ja juustoliikkeiden sekä muiden samanlaisten erikoismyymälöiden valtausta Suomeen ja samalla ruokaketjuliikkeiden vähentämistä.

Ihana Puoti (Fiskars)

 

4. Italialainen ruoka- ja ruokailukulttuuri

Matkustaessani Italiassa olen pistänyt merkille heidän tapansa nauttia päivän eri ateriat. Aamiainen saattaa koostua pelkästään kupista espressoa ja pienestä syötävästä. Päivällä nautitaan kevyt lounas. Kahvilla pistäydytään aina silloin, kuin huvittaa.

Pääpaino ruokailussa sijoittuu iltaan. Jos syödään ulkona, tapana on käydä ennen ravintolaan menoa juomassa aperitiivit jossain baarissa. Drinkien lisäksi tarjolla on usein pieniä suolaisia ja makeita alkupaloja, jotka kuuluvat juomien hintaan. Aperitiivien jälkeen on mukava sitten siirtyä syömään.

Ylipäätään italialainen ruokakulttuuri on miettimisen, ehkä myös harkinnankin arvoinen. Moni ei-italialainen on innostunut kokeilemaan Välimeren ruokavaliota. Uudet suomalaiset ruokasuosituksetkin nojautuvat osittain siihen suuntaan. Italialaisilta kannattaa ottaa oppia myös tapaan, jolla suhtautua ruokaan ja ruokailuun. Kaikki siihen liittyvä tehdään panostaen mutta rennon ottein. Ruokailuun ottaa osaa koko perhe, eikä kukaan vilkuile sen aikana missään vaiheessa kelloa.

5. Georgialainen ruoka

Minulla ei ole mitään kokemusta georgialaisesta keittiöstä, mutta sitä haluaisin kokeilla. Ilman, että täytyisi matkustaa Georgiaan saakka. Toki tarvittaessa olisin valmis lähtemään sinne, jos muuta mahdollisuutta ei tule vastaan.

Kiinnostus Georgian ruokakulttuuriin nousi, kun katsoin aikoinaan Ville Haapasalon ohjelmaa Silkkitie 30 päivässä. Hänen ruokailunsa eräässä georgialaisessa ravintolassa iskostui pitkäksi aikaa mieliin, siis sen ruuan takia. Onnistuin löytämään siitä kuvankin netistä.

(Kuva täältä)

Hyvä ruoka ja hyvä mieli.

:)