Lapsuusmuistojen joulukalenteri – luukku 18: Maalaava ja satuileva Kylli-täti

Iki-ihana, suosittu ja rakastettu Kylli-täti on jo kertaalleen esiintynyt täällä joulukalenterissa (täällä näin). Nyt hän saa luvan esiintyä toistamiseen ja kertoa meille kissasadun.

(kuva täältä)

Mietin jo lapsena, miten joku osaa maalata vesiväreillä noin siististi. Ilman, että värit valuvat, leviävät ja sekoittuvat rumasti keskenään. Olen ihmetellyt sitä myös vanhempana, kun olen joskus sattunut näkemään jouluisin Kylli-tädin kertoman joulusadun. Ja ihmettelen asiaa yhä edelleen. Itse en ole oikein koskaan osannut kunnolla käyttää vesivärejä, minkä takia aina inhosinkin, kun niillä joutui maalaamaan kuvaamataidon tunneilla.

Värikynät ja -liidut, ne ovat aina istuneet paremmin minun käteeni kuin vesiväripensseli. Myös lyijykynät ja omaa tekniikkaa vaativat hiililiidut tuntuvat miellyttävimmiltä työskennellä kuin ne viheliäiset vesivärit.

Onneksi kaikkea ei tarvitse osata. Riittää, että on joten kuten hyvä edes jossakin. Oli kyse sitten kuvaamataidon eri tekniikoista – tai ihan mistä tahansa muusta.

:)