Kumpi ja kampi tappelivat, kumpi voitti (?) – eli UMK 2015 ja Melodifestivalen 2015

Euroviisuhuuma on Käynnistynyt tämän vuoden osalta. Niin meillä täällä Suomessa kuin Itämeren toisella puolella Ruotsissa. Jos sattuu olemaan kiinnostunut molempien maiden viisuedustajan valintaprosessista, tilanne on tehty vaikeaksi. Alkukarsinnat on ujutettu samoille päiville ja vielä jopa samaan katseluaikaan, kuten viime lauantaina oli ensimmäistä kertaa havaittavissa. Siinä oli sitten seurattava toista lähetystä telkkarista ja toista tabletin kautta – näin siis ainakin meidän kotona.

(kuva täältä)

Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta ja vuosi, kun olen alkanut seurata Uuden Musiikin Kilpailua eli UMK:ta ja sen kautta valittavan Suomen Euroviisuedustajan valintaa aivan alusta lähtien. Osaltani tämä taival alkoi jo kaksi viikkoa sitten, kun tv:ssä esitettiin esikatselumaratoni, johon oli koottu musiikkivideot kaikkien kilpailussa mukana olevien 18 esiintyjän kappaleista. Maratonia katsomalla pystyi kyllä aika helposti päättelemään, ketkä ehdokkaista saattaisivat päästä UMK:n loppukilpailuun, ketkä taistelisivat voitosta – ja ennen kaikkea, kuka heistä todella olisi sellainen, jolla olisi potentiaalia menestyä myös Euroviisuissa.

Toistaiseksi ainakin ennakkoarvaukseni ovat pitäneet hyvin kutinsa, sillä viime lauantain UMK:n ensimmäisestä karsinnasta selviytyivät yleisöäänestyksen perusteella finaaliin juuri ne kolme parhainta ja mieleenpainuvinta, joita olin ajatellut jatkoon. Minulla ja muilla katsojilla on näemmä samanlainen maku – onko se myös hyvä maku, se on sitten jo asia erikseen. Jännä nähdä, säilyykö minun ja muiden Euroviisufanien yhteneväinen linja myös muissa UMK-karsinnoissa ja lopulta myös finaalissa.

(kuva täältä)

No mutta, entäpä sitten Melodifestivalen? Suuri ja suosittu spektaakkeli Ruotsinmaalla, joka jaksaa vakuuttaa ja viihdyttää vuosi toisensa jälkeen. Ja jota myös moni suomalainen on kiinnostunut seuraamaan. On vaikea sanoa tässä vaiheessa kilpailun esiintyjistä ja heidän kappaleistaan juuri yhtään mitään, koska en ole onnistunut löytämään (lue: en ole ehtinyt etsiä) mistään videoita, joista saisi paremman käsityksen tämänvuotisen Melodifestivalenin musiikillisesta tasosta ja tarjonnasta.

Ensimmäisestä alkukilpailusta, Göteborgista, pääsi jatkoon ja suoraan finaaliin ilmeisesti odotetut artistit, Jessica Andersson ja Eric Saade, joiden esitykset eivät ainakaan vielä ensimmäiseltä kuulemalta jääneet pysyvästi mieleen. Itse pidin ehkä eniten parivaljakosta Behrang Miri feat. Victor Crone. He eivät edenneet suoraan finaaliin, mutta heille annettiin niin sanottu toinen mahdollisuus. He pääsevät yrittämään uudestaan finaalipaikkaa Andra chansen -lähetyksessä varsinaisten alkukilpailujen jälkeen. Tässä suhteessa Melodifestivalen poikkeaakin UMK:sta, sillä meillä karsintavaiheiden jälkeen ei löydy mitään armopalaa tai mahdollisuutta näyttää taitonsa uudestaan finaalia varten, vaan peli on esiintyjien osalta sillä selvä, jos tie katkeaa karsintoihin. Ruotsissa on kuitenkin enemmän osallistujia ja alkukilpailuja, mikä luo edellytykset sille, että tuo Andra chansen kannattaa järjestää.

(kuva täältä)

Jos ja kun UMK ja Melodifestivalen ovat erilaisia musiikin ja lavaesitysten sekä kilpailun etenemisen ja keston suhteen, poikkeavat ne luonnollisesti myös muilta osin. Suomen ja Ruotsin Euroviisukarsinnat ovat aina olleet kuin yö ja päivä. Niin myös tänä vuonna, vaikka UMK:sta on sanottu, että siihen on otettu tällä kertaa vaikutteita juuri Melodifestivalenista ja haettu samankaltaista viihteellisyyttä. Toista matkimalla ei koskaan synny yhtä hyvää jälkeä, mutta toisaalta en myöskään sano, että tämänvuotinen UMK olisi jotenkin epäonnistunut. Yritystä viihteellisemmästä menosta on, ja se on myös nähtävissä. Tulevat karsintajaksot sekä finaali näyttävät aikanaan, millaisia muita ideoita on lähdetty toteuttamaan ja kuinka hyvä kokonaisuus niistä saadaan aikaiseksi. Mutta ohjelmauudistuksen alku, se ehkä antoi lupauksia jostain positiivisesta.

(kuva täältä)

Uudistusta ja uutta ilmettä musiikkiohjelmiin saa aina juontajilla. Tänä vuonna niin UMK kuin Melodifestivalenkin päättivät vaihtaa ohjelmansa vetäjäkaksikkon edellisvuosiin nähden. Uusi asia/juttu/henkilö vaatii aina totuttelua, vaikka siinä olisikin sitä tunnettua uutuuden viehätystä. Niinpä meidän Raakel ja Roope, kuten myös naapureidemme Sanna ja Robin, saavat luvan loistaa ja vakuuttaa vielä toistamiseen – ellei jopa useammankin kerran – ennen kuin lohkaisen heistä muutaman kehuvan tai kriittisen kommentin. Aika näyttäkööt, mitä juontajan rooli tekee heille kullekin – tai mitä he vastavuoroisesti tekevät juontajan roolille.

(kuva täältä)

Yhdessä asiassa ruotsalaiset vetävät ainakin selvästi pidemmän korren, mitä tulee Euroviisukarsintoihin. Ja se on esiintymispaikat. Siinä missä UMK järjestää karsintansa ja ilmeisesti myös loppukilpailun (?) Ylen Pasilan studiolla Helsingissä, Melodifestivalen kiertää ympäri Ruotsia ja järjestää osakilpailut sekä finaalin suurilla areenoilla.

(kuva täältä)

Sitä se suosio ja menestys teettää, että kaiken pitää olla alusta lähtien suurta ja hienoa. Mutta se ei kuitenkaan todista vielä tässä vaiheessa, kumpi voitti – ja selvästi.

Annetaan ajan näyttää ja kilpailujen edetä rauhassa. Ehkä sitten voi vasta veikata, kumpi vai kampi oli lopulta se parempi.

:)