Kahden vaiheilla

Parin viimeisen viikon aikana olen pähkäillyt enemmän kuin tarpeeksi kahta asiaa.

1. Mitä jos aihtaisin nykyisen statukseni työttömästä opiskelijaksi?2. Mitä oikein teen jatkossa tämän blogin kanssa?

 

Aloitetaan kysymyksestä 1.

Niin, siitä on vajaat kymmenen vuotta, kun räävin kasaan viimeiset tarvittavat opinnot ja valmistuin ammattikorkeasta. Puolisen vuotta myöhemmin sain ensimmäisen oman alan työpaikan. Siellä olisin varmaan edelleenkin, ellei sopimukseni olisi katkennut viime vuoden lopussa. Edellisen ja tämän kuun aikana olen hakenut useisiin avoimiin tehtäviin, ja kerran selviydyin jopa työhaastatteluun. Mutta toistaiseksi mikään ponnistelu ja vaivannäkö ei ole tuottanut tulosta. Ymmärtäähän sen, onhan niin moni muukin tässä maassa ilman töitä, ja kilpailu on kovaa. Ei saa vielä lannistua.

Enkä minä lannistukaan. Olen kuitenkin havainnut ja lukenut rivien välistä, että olen ollut usein ei-sopiva työntekijäehdokas, koska a) olen ollut liian koulutettu tehtäviin, b) en ole ollut tarpeeksi pätevä, c) minulla on ollu liian vähäinen tai suppea työkokemus tai vääräntyyppistä kokemusta, vaikka teoreettiset taidot minulla olisikin työtehtäviä ajatellen, d) en ole opiskelija, enkä sen takia voi tulla kyseeseen kesätyöntekijäksi. Eli monta mutkaa ja kompastuskiveä on ollut toistaiseksi vastassa, mutta yritys ja työnhaku – ne jatkuvat sinnikkäästi edelleen. Pakkohan se on.

Tämä ajatus opiskelujen aloittamisesta ei tullut alunperin omasta päästäni, vaan äitini ehdotti sitä minulle. Hän tietää työnsä puolesta kaikki nämä tällaiset työttömänä olemiseen liittyvät jutut, mikä on ollut todella auttava ja hieno juttu. Hetken sulateltuani ja mietittyäni äitini ehdotusta innostuin siitä sen verran, että aloin selvittää eri vaihtoehtoja, mihin voisin hakea opiskelemaan. Yliopistot tulivat ensiksi ja lähinnä kyseeseen, ja olen tutustunut enemän kuin tarpeeksi eri koulutusohjelmiin sekä niiden opintoihin ja kursseihin. Ja sanotaanko, että tällä hetkellä minun on jopa hieman vaikea päättää, minkälaiseen suosikkijärjetykseen aion koulutusohjelmat laittaa hakemuksissani.

Olen ollut jo aikaisemmin tietoinen, että minun olisi mahdollista pyrkiä yliopistoihin pelkkien papereiden perusteella. Onneksi lähdin selvittämään asioita riittävän ajoissa, eikä mikään hakuaika ollut vielä ehtinyt umpeutua ja mennä sivu suun. Mietintä ja se opintojen suosikkijärjestyksen listaaminen on tällä hetkellä asialistalla aika korkealla. 

Jännää. Tuleeko minusta jälleen opiskelija?

* * *

Sitten se kakkosasia, josta mainitsin aivan alussa: mitä teen tämän blogin kanssa? Vuodenvaihteen jälkeen kirjoittaminen on jäänyt aika vähäiselle. Ei ole ensinnäkään ollut aikaa, eikä toiseksi oikein kiinnostustakaan. On ollut vaikea keksiä jutun juurta. Toisaalta minulla on ollut mielessä jo pidempään tiettyjä aiheita, mutta en ole vain saanut niistä mitään aikaiseksi. Mietin jo moneen kertaan, että lopetan kirjoittamisen kokonaan ja käärin koko blogin pakettiin, mutta sitten tulin lopulta taas kuitenkin toisiin aatoksiin.

Ei ollut siis ensimmäinen (eikä varmaan viimeinenkään) kerta, kun olen pohdiskellut tämän blogin kohtaloa. Toistaiseksi aion kuitenkin edelleen jatkaa. Eiköhän tämä palsta päivity tavalla tai toisella. Hitaasti tai enemmän hitaasti. Silloin aina, kun minusta tuntuu, että nyt olisi hyvä kirjoittaa tästä tai vaikkapa tuosta aiheesta.

Ei se määrä, vaan se laatu – tai pikemminkin ehkä sisältö. Näin minun on parasta ajatella.

:)