Pako kokopäivä-äitiydestä
Mitä tehdä, kun kotiäitiys alkaa tuntua ajoittain jotenkin ahdistavalta? A) Yritä ottaa iisimmin. B) Pyydä ja hanki omaa aikaa tarpeeksi usein. C) Palaa töihin (jos sinua odottaa työpaikka valmiina). Minkäkö vaihtoehdon itse valitsin viimeksi, kun tasainen arki alkoi kyllästyttää? Vastaus: Ehkä yllättäen, kohdan C.
Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään pitempiaikainen paluu, pari kuukautta vain. Mutta päätin käyttää mahdollisuuden hyväksi, kun siihen oli tilaisuus. Mies halusi pitää kesäloman ja isäkuukauden putkeen, mikä tarkoitti, että pystyisin hyvin tekemään töitä ja ansaitsemaan rahaa nihkeiden Kela-tukikuukausien jälkeen. Oletan, että suinkaan kaikilla ei ole mahdollisuutta tämäntapaiseen pikapyrähdykseen töiden luonteen takia. Minulla kuitenkin on, kiitos akateemisen ihmeellisen maailman. 🙂
Palatessani työpaikalle moni ihmetteli, miksi tulin takaisin ikään kuin piipahtamaan, kun kerta kuitenkin palaisin syksyllä kotiin hoitamaan poikaa (alustavasti ainakin puoleksi vuodeksi). Siinä sain sitten selitellä, että halusin vaihtelua äitiarkeeni. Rahalliset syyt myös houkuttelivat, mutta niistähän en tietenkään puhunut sanaakaan. 🙂 Lisäksi, miksi kahden aikuisen pitäisi olla yhtä aikaa kotona hoitamassa vajaan vuoden ikäistä taaperoa? Sitä vartenhan isäkuukausi on, että isä pääsee ottamaan ohjat lapsen hoidossa. Moni äitihän lusmuilee isäkuukauden aikana kotona pitkän ja usein myös rankan, yksin koetun ja taistellun äitiys- ja vanhempainvapaan jälkeen. Tai jos ei olla kotosalla, niin sitten koko perhe lähtee isäkuukauden ajaksi reissun päälle. 🙂 Sanon tämän nyt huumorimielellä pilke silmäkulmassa, ettei kukaan äiti pääse ottamaan pultteja ja vetämään hernettä nenäänsä. Minullakin oli väsyttävä ja raskas äitiys- sekä vanhempainvapaa ja monesti niiden kuukausien aikana kaipailin miestä apuun. Mutta sitten kun isäkuukausi läheni, en jostain syystä kaivannut enää lomaa vaan halusin palata hetkeksi töihin.
Töiden aloittaminen pitkän tauon jälkeen sujui yllättävän helposti. Ensimmäisen päivän jälkeen tuntui aivan siltä, etten olisi ollut vajaata vuotta ollenkaan poissa. Kalenterikin oli jäänyt pöydälle suunnilleen samaan kohtaan, tosin vuosi oli väärä 🙂 Onneksi työasiat ovat menneet hyvinkin jouhevasti. Olen viihtynyt erinomaisesti, enkä ole tippaakaan katunut päätöstä töihin menosta. Venaa Rauhassa eli VR on kuitenkin jo ehtinyt aiheuttaa muutamana päivänä pientä tuskailua, kun junat eivät ole aivan kulkeneet ajassa. Pieni viiden tai kymmenen minuutin myöhästyminen merkitsee yllättävän paljon, kun haluaisi päästä ajallaan töihin ja mahdollisimman nopeasti takaisin kotiin. Onneksi jää taas kokematta mahdolliset loppusyksyn ja ensi talven aiheuttamat ongelmat junaliikenteelle. Olen näiden työvuosien aikana odottanut aivan liian usein myöhässä olevia junia ja istunut niissä aivan tarpeeksi ylimääräistä. Ajoittain on jopa tuntunut, että VR:n kalusto on mun toinen kotini. 🙂
Mutta mutta. Töitä siis edelleen jatketaan hyvissä mielin. Aika on kuitenkin kulunut tosi nopeasti. Ennen kuin huomaankaan, olen kohta taas takaisin kotona kokopäivä-äidin pestissä.
🙂