Toinen kierros
En tiedä, miksi minulla on taas pakottava tarve puhua raskaudesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Kenties sanonta ”Siitä puhe mistä puute” riittää selitykseksi.
Palatessani takaisin töihin ns. pikapyrähdykselle lähes vuoden poissaolon jälkeen, sain melkein ensimmäisenä kuulla vauvauutisia. Sitä olin vähän odottanutkin. Eräs työkavereistani on raskaana ja saa toisen lapsensa vuoden loppu puolella. Toisesta työkaverista tulee taas uudemman kerran isä melko piakkoin.
Että silleen.
Kun paluu töihin varmistui kesän aikana, aloin melko pian miettiä, mitäköhän ihmisille siellä mahtaa kuulua. Melkein ensimmäisenä tuli mieleen, että tietyt tyypit on siellä varmaan jo toisella kierroksella. Eli jälleen raskaana tai tulossa isäksi. Työkavereitteni edelliset ja samalla myös ensimmäiset lapset alkoivat olla sen ikäisiä, että mahdolliset pikkuveljet tai -siskot olivat takuulla jo ilmoittaneet tulostaan tähän maailmaan. Minä olin luonnollisesti se viimeinen meidän työpaikalla, joka sai kuulla nämä iloiset uutiset. Iloinen olen toki molempien puolesta, mutta silti mieltäni kaivertaa jokin aina välistä. Nimittäin se, etten itse ole samassa tilanteessa. Tulossa toistamiseen äidiksi. Vielä reilu viikko sitten oletin jo tilanteeni muuttuneen, mutta sitten sain kokea karvaan pettymyksen.
Poikamme täytti vuoden viime kuussa. Pienoinen vauvakuume minulla on ollut jo pitemmän aikaa. En muista tarkalleen, koska se alkoi näyttää merkkejään. Kenties silloin, kun huomasin, ettei poika ole enää mikään söpö vauva, vaikka toki hän on söpö edelleen. Ja erittäin söpö onkin, sylivauvan mitoista vaan uloskasvanut. 🙂
Mutta kovasti toivon lisää lapsia. Aluksi nyt sen yhden. Katsotaan, josko myöhemmin olisi mahdollisuus vielä toiselle yhdelle. Itselläni on kolme sisarusta, ikäeromme ovat melko suuret. Miehellä on vain yksi sisar, mutta heillä ikäeroa on selvästi vähemmän. Tiedämme siis kumpikin, millaista on elää siskojen sekä veljien kanssa ja mitä se voi antaa. Toivomme luonnollisesti pojallemme mahdollisuuden kokea ja elää samankaltaista elämää. Toivottavasti myös suhteellisen pienin ikäeroin sisarukseen tai sisaruksiin nähden.
Toinen kierros.
Jotkut ovat jo siellä.
Täällä vasta seistä kökötetään lähtöviivalla ja odotetaan, koska matkanteko voi alkaa.
:)