Kuukausi ilman lihaa sekä asiaa meidän ruokatavoista
Lihattomasta lokakuusta ovat varmaan kuulleet jo kaikki. Kuuntelin töissä suorana tätä Docventuresin radiolähetystä, jossa Luontoliiton toiminnanjohtaja Leo Stranius haastoi ohjelman juontajan Riku Rantalan pidättäytymään lihan syömisestä kuukauden ajan. En tuolloin vielä tiennyt, minkä joukkoinnostuksen haaste saisi taakseen. Unohdin jopa koko jutun. Siinä samalla tein kuitenkin itseni kanssa sopimuksen vähentää lihan käyttöä. En muista enää, mistä ajatus tuli. Ensimmäinen lihaton päivä oli viime lauantai eli 28.9.13. Vasta tämän jälkeen havahduin mediassa pyörineeseen sanapariin ”lihaton” ja ”lokakuu” ja muistin radio-ohjelman. Koska olin jo ennättänyt tehdä päätöksen lihan syönnin vähentämisestä, ajattelin kokeilla haastetta muiden mukana ainakin tuon kuukauden mutta todennäköisesti myös pitempään. Tosin en pysty toteuttamaan täysin lihatonta ruokavaliota, jos kala katsotaan myös lihaksi. Siitä en nimittäin aio luopua.
(kuva täältä)
Tässä vaiheessa lienee hyvä kertoa ruokavaliostani. Syön paljon kasvispainotteista ruokaa, en ole kuitenkaan vegaani. Käytän maitotuotteita, kananmunia, kalaa, kanaa ja kalkkunaa. Punaisen lihan käytön lopetin vähitellen tämän vuoden aikana enkä ole sitä enää pariin kuukauteen ostanut tai syönyt. Tilaisuuden tullen voisin kuitenkin nauttia riistalihaa. Lisäksi en syö leipää juuri lainkaan. Puuroa teen, käytän kauraa, hirssiä, tattaria ja spelt-täysjyvämannaa. Mitään gluteenitonta ruokavaliota en kuitenkaan noudata, koska makeat leivonnaiset ym. maistuvat hyvin noin kerta viikkoon. Suklaata menee myös kerran viikossa, muuta karkkia en syö. Rasvoista käytän rypsiöljyä, oliiviöljyä ja pellavasiemenöljyä. Pähkinät ja siemenet kuuluvat myös päivittäiseen ruokavalioon.
Pojalle annan suurin piirtein samaa ruokaa, pois lukien makeat herkut, pellavasiemenöljy, pähkinät ja siemenet. Mies syö myös melkein samalla tavalla kuin minä. Poikkeuksia kuitenkin löytyy. Hän käyttää edelleen punaista lihaa ja ostaa sitä myös kotiinmme. Hän ei syö puuroja mutta puputtaa leipää. Suklaa ja muut makeiset ei juurikaan maistu, mutta sipsit kylläkin – tosin vain viikonloppuisin.
Minä olen yleensä se, joka suunnittelee ruuat meillä ja laittaa ne. Mies toki auttaa tarvittaessa, kunhan tietää, mitä pitäsi kokata. Nykyään syömme kaikki samaa ruokaa, kun poikakin täytti viime kuussa vuoden ja on alkanut totutella aikuisten ruokaan. Pojan ruuat tosin maustetaan miedommin ja suolaa ei juuri käytetä. Kun mies haluaa syödä punaista lihaa, se on yleensä pihviä – kesällä myös grillimakkaraa. Tuolloin joudutaan tekemään kaksi satsia ruokaa, jotta myös poika ja minä saadaan syötyä. Mies saattaa joskus hajamielisyydessään ostaa myös naudan jauhelihaa, vaikka olen pyytänyt olemaan tuomatta sitä meidän jääkaappiin. Aina tosin lihalle on löytynyt jotain käyttöä.
Lihatonta lokakuuta olisi siis tarkoitus viettää seuraavin suunnitelmin. Itse pyrin minimoimaan vaalean lihan käytön, mutta kalaa syön normaalisti. Poika saa lihaa kuten aiemminkin, pari kertaa viikossa. Mies ei osallistu koko haasteeseen vaan jatkaa tuttua ruokavaliotaan. Tiedossa on siis useamman ruokalajin tekemistä yhdellä ateriakerralla seuraavien viikkojen aikana. Mutta se kestettäkööt, en nimittäin aio luopua tästä haasteesta tai joustaa siihen asettamistni tavotteista.
Kerrotaan vielä lopuksi, että nyt on meneillään seitsemäs päivä ilman lihaa, kalaakaan en ole syönyt. Ja olo tuntuu jotenkin erilaiselta: virkeämmältä ja hyvinvoivalta. Muita elintapoja en ole muuttanut, joten kai se on ruokavalion aiheuttamaa. Toivon mukaan.
:)