Mä tykkään amarylliksista ja amaryllikset musta

Sain jouluna lahjaksi kukkaistutuksen, joka on edelleen voimissaan. Tosin se on aika karsitun näköinen nykyään. Ruukussa on jäljellä enää vain amaryllis. Mutta mikä parasta, se on kukkiva sellainen!

Kerroin viikko takaperin, kuinka olin innostunut kokeilemaan saada amaryllikset kukkimaan uudelleen. Tätä kuvassa olevaa punaista yksilöä en tuolloin maininnut, mutta toivon tietysti senkin jaksavan kukkia uudestaan vielä vuoden päästä. Eli myös tämä amaryllis joutuu kukittuaan huolelliseen hoito- ja hoivarumbaan loppuvuoden ajaksi.

Meidän keittiön ikkunalla on tällä hetkellä kaksi amaryllistä, toinen tältä joululta ja toinen edellisjoululta. Ensin mainittu pyrkii (toivon mukaan) kasvattamaan tämän vuoden aikana komeat lehdet, jotta sipuliin kertyy myöhemmin riittävästi ravinteita seuraavaa kukintaa varten. Edellisjoulun amaryllis sen sijaan kasvoi koko viime vuoden ja muodosti tuolloin hienot lehdet. Syksyä kohden lehdet sitten kuihtuivat, ja sipuli siirrettiin lepoon pimeään ja viileään kellariin. Reilu pari viikkoa sitten otin sipulin takaisin huoneenlämpöön ja aloin toivoa parasta. Josko se alkaisi kukkia. 

Viikko sitten tilanne näytti siis tältä.

Vasemmalla lehtiä kasvattava tämän joulun amaryllis ja oikealla levosta heräävä edellisjoulun amaryllis. Jälkimmäisen kohdalla oli havaittavissa kasvua vain sipulin sivuhaarassa, itse sipulissa ei tuolloin näkynyt vielä mitään.

Ja tällä viikolla tilanne on puolestaan tämä.

Talvehtinut amaryllis näyttää lisää kasvun merkkejä, jee. Tosin sipulista pilkottaa vain lehtiä.

Mutta kun katsotaan tarkemmin sitä sipulia tuolta tyvestä, mikä sieltä näkyykään?

Juu’u, kukkavarren päältä se näyttää. Vai olenko sittenkin aivan väärässä?

Eli ei ihan vielä iloita ja anneta riemun ratketa. Katsotaan, miten tilanne kehittyy. Mutta toistaiseksi näyttää aika lupaavalta.

Hauskaa ja hyvää uutta viikkoa kaikille!

:)