Ajatuksia tasa-arvoisesta avioliittolaista

Voi hyvin olla, että sohaisen taas hieman ampiaispesään (niin kuin kävi kirjoittettuani ruotsin kielestä), mutta otan sen riskin. Toisaalta monessa muussakin blogissa täällä Lilyssa on käsitelty viime päivinä samaa asiaa, josta aion puhua. Oma kirjoitukseni on hautunut jo useamman päivän luonnosten joukossa. Nyt se on aika viimein julkaista.

Aiheena siis tällä kertaa: tasa-arvoinen avioliittolaki.

* * *

Eduskunnan lakivaliokunta äänesti viime viikolla niukasti (äänin 9-8) tasa-arvoista avioliittolakia vastaan. Kansanedustajat kuten myös Suomen kansalaiset perustelevat lakiin liittyvää kantaansa erilaisin syin. Yleisimmät mielipiteet pohjautuvat avioliittokäsitteeseen, adoptio-oikeuteen ja lasten etuun sekä hyvinvointiin. Ajattelin sitten minäkin kertoa omat ajatukseni uudesta laista.

 

Tasa-arvo

Suomessa puhutaan paljon naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta ja sitä ylläpidetään sekä pyritään edistämään kaikin mahdollisin keinoin. Kun mennään yksilötasolle, tasa-arvo ei enää toteudu. Kun puhutaan avioliitosta, heteronaiset pystyvät sen solmimaan – lesbot eivät. Tilanne on luonnollisesti sama heteromiehien ja homojen välillä.

On tasa-arvoa ajavan suuntauksen vastaista, että ihmisellä ei ole halutessaan mahdollista solmia avioliitto rakastamansa henkilön kanssa vain sen takia, että parin toinen osapuoli on samaa sukupuolta. Jos tasa-arvo naisten ja miesten välillä on tärkeä seikka, ja yhteiskunta pyrkii ajamaan sitä erilaisin tavoin, sama pitäisi päteä myös yksilötasolla. Valitettavasti seksuaalinen suuntautuminen näyttää tekevän ihmisistä epätasa-arvoisia yksilötasolla, koska heiltä puuttuu oikeus solmia avioliitto. Tasa-arvoinen avioliittolaki muuttaisi ja parantaisi tilanteen.

Monissa rekistereissä, kuten väestörekisterissä ja erinäisissä henkilörekistereissä, on kohta, jossa kysytään henkilön siviilisäätyä. Eli onko hän naimaton, avoliitossa, avioliitossa vai rekisteröidyssä parisuhteessa. Jos ilmoittaa olevansa rekisteröidyssä parisuhteessa, ihminen leimautuu automaattisesti ja tahattomasti lesboksi tai homoksi. Ihmisiä ei saisi eikä pitäisi erotella ja lokeroida tällä tavoin seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Hyväksymällä tasa-arvoisen avioliittolain pystyttäisiin rekistereistä poistamaan vaihtoehto ”rekisteröity parisuhde”.

Ylipäätään laki mahdollistaisi, että kaikki avioparit olisivat tasa-arvoisia sekä oikeudellisesti samalla tasolla. Kaikissa tilanteissa. Sitä ei käy kieltäminen.

 

Avioliittokäsite ja kirkon rooli

Tasa-arvoinen avioliittolaki sulkee kirkon kokonaan ulkopuolelle. Kirkkoa ei siis edelleenkään velvoiteta vihkimään nais- ja miespareja. Miksi jotkut sitten edelleen vetoavat mielipiteissään kirkon asemaan ja rooliin, kun he vastustavat uutta lakia? En ymmärrä.

Moni perustelee lain vastustamista myös sillä, että raamattu sanoo avioliiton olevan vain miesten ja naisten välinen. Toki uskovaiset saavat olla tätä mieltä, en ala sitä kieltämään. Mutta raamatusta on luettavissa erilaisia ohjeistuksia ja johdatuksia, jotka eivät aina ole täysin ymmärrettäviä tämän päivän maailmassa  ja ovat moraalisesti arvelluttavia. Niinpä tuo vetoaminen raamattuun puhuttaessa tasa-arvoisesta avioliittolaista – minusta se vaan ontuu ottaen huomioon ihmisten tasa-arvoseikat, että kaikkien on oltava yhdenvertaisia. Niin sukupuoli- kuin yksilötasollakin.

 Adoptio-oikeus

Monille tasa-arvoista avioliittolakia vastustaville lain suoma mahdollisuus adoptioon on kynnyskysymys. Heidän mielestään on väärin ja sopimatonta sekä lasten edun ja hyvinvoinnin vastaista, jos nais- ja miesparit pystyisivät hankkimaan itselleen lapsia adoption kautta. On kuitenkin hyvä muistaa, että adoptioon liittyvät valintakriteerit ja menettelyt pysyvät muuttumattomina, vaikka tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttäisiin. Toisin sanoen, mahdollisuus adoptioon ei takaa, että nais- ja miespareista välttämättä tulisi adoptiovanhempia.

Kaiken lisälsi, adoptio jo tällä hetkellä mahdollista nais- ja miespareille, tosin mutkan kautta:

1. Parin toinen osapuoli adoptoi ensin / on adoptoinut jo aikaisemmin.
2. Parin toinen osapuoli hakee myöhemmin sisäistä adoptiota.

Tämä menettely on kuitenkin pitkäkestoinen. Tasa-arvoinen avioliittolaki nopeuttaisi adoptioprosessia.

Adoptiokysymystä on syytä katsoa myös seuraavalta kannalta: jos samaa sukupuolta olevalla parilla on lapsi/lapsia ja tämän/näiden biologinen vanhempi kuolee, elossa oleva parin toinen osapuoli ei ole millään tavalla oikeutettu olemaan lapsen/lasten vanhempi ja pitämään hänestä/heistä huolta. Seurauksena lapsi/lapset otetaan pois heille tutuksi ja rakkaaksi tulleesta kodista ja sijoitetaan muualle asumaan. Tämä sotii mielestäni paljon ja pahasti lasten etua sekä hyvinvointia vastaan (näistä eduista ja hyvinvoinnista alempana lisää). Tasa-arvoisen avioliittolain mukanaan tuoma adoptio-oikeus muuttaisi ja helpottaisi edellä mainitun kaltaisia tapauksia, vaikkakaan niitä tuskin on kovinkaan monta Suomessa vuositasolla. Mutta säilyisipä ainakin sateenkaariperheiden lasten oikeudet asua omassa kodissaan sekä vanhempien olla edelleen huolehtivia ja rakastavia äitejä tai isiä.

 Lapset, heidän etunsa ja hyvinvointinsa

Monesti sanotaan, että on lapsen edun mukaista, että hänellä on äiti ja isä, eikä pelkästään kahta äitiä tai kahta isää. Tällöin lapsi olisi tasavertaisessa asemassa eikä joutuisi syrjityksi ja kiustatuksi. Jos näin käy ja lapsi joutuu muiden hyljeksimäksi ja silmätikuksi, se ei ole todennäköisesti mistään muusta kiinni kuin hylkäävien ja kiusaavien kavereiden asenteista, kuten myös ympäröivän yhteiskunnan asenteista.

Jos lapsille ruokitaan alusta lähtien mielikuvaa, että on epänormaalia/väärin/outoa, että jollakin lapsella sattuu olemaan kaksi äitiä tai isää, he imevät väistämättä tämän kaiken ja alkavat työstää siitä omaa ajatusmaailmaansa. Tällainen vääristynyt ajattelu johtaa pahimmillaan sateenkaariperheissä elävien lasten syrjimiseen ja kiusaamiseen. Aikuisten ja yhteiskunnan pitäisi olla tässä suhteessa avoiminpia ja avarakatseisimpia sekä selittää ja luoda mielikuvaa, että kaikki lapset ovat samalla lailla tasa-arvoisia ja huomioon otettavia. Riippumatta siitä, asuvatko hetero- vai sateenkaariperheessä.

Saatan seuraavaksi kärjistää liikaa, mutta sanon sen kuitenkin. Vaikka lapsella on äiti ja isä, se ei aina takaa, että se olisi lapsen edunmukaista ja hyväksi hänelle. Tarkoitan nyt lähinnä, että tuo selitys lapsen parhaasta ontuu. Moni lapsi elää yksinhuoltajaperheessä ja näkee toista vanhempaansa enemmän tai vähemmän säännöllisesti, jos ollenkaan. Vaihtoehtoisesti toinen vanhemmista saattaa olla kuollut. Entä jos perheessä on väkivaltaa, alkoholiongelmia, mielentilasairauksia, huostaanottoja tai mitä tahansa ongelmia, jotka ovat haitaksi lapsen elämälle ja hyvinvoinnille? Miten tämä kaikki vahingoittaisi lasta jotenkin vähemmän kuin asuminen sateenkaariperheessä kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman kanssa, jotka kuitenkin rakastaisivat ja tarjoaisivat turvallisen asuinympäristön parhaan kykynsä mukaan? Ei sitten niin mitenkään. Itse ainakin haluaisin elää turvallisesti onnellisessa perheessä, vaikka siihen kuuluisikin kaksi äitiä tai isää.

Tänä päivänä sateenkaariperheissä elää tuhansia suomalaisia lapsia. Jos tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksytään, se luo mielikuvan ja antaa viestin niin sateekaariperheiden lapsille, vanhemmille, heidän lähiympäristölleen kuin koko yhteiskunnallekin, että nämä perheet ovat yhtä tasa-arvoisia ja hyviä kuin muutkin perheet.

* * *

Suomalaisista enemmistö on tasa-arvoisen avioliittolain kannalla mielipidemittausten mukaan. Sen puolesta puhuu myös laista tehty kansalaisaloite, joka keräsi yli 160 000 allekirjoitusta ja luovutettiin eduskuntaan.

Vaikka eduskunnan lakivaliokunta äänesti viime viikolla kansalaisaloitetta vastaan, juttu ei ole vielä päättynyt. Lain kohtalo on seuraavaksi eduskunnan täysistunnolla, joka äänestää siitä tämän viikon perjantaina – eli huomenna. Se, tuleeko avioliittolaki muuttumaan vai säilyykö se ennallaan, voi olla erittäin pienestä kiinni.

Mediassa on ollut luettavissa, ketkä kansanedustajista äänestäisivät kyllä ja ketkä ei. Lakia kannattavat ovat pienoisessa johdossa vastustajiin nähden. Toisaalta kantansa kertomatta jättäneet kansanedustajat voivat kääntää tilanteen päinvastaiseksi. Eikä sekään ole pois suljettua, etteikö jo joku kantansa julkaisseesta kääntäisi takkinsa ja äänestäisi toisella tavalla.

Kävi perjantain äänestyksessä miten tahansa, se on selvä, että tasa-arvoinen avioliittolaki on tullut jäädäkseen. Jos sitä ei nyt hyväksytä, asia palaa eduskuntaan takuulla myöhemmin uudestaan tulevien kansanedustajien käsittelyyn ja mietittäväksi.

* * *

Miksi tasa-arvoinen avioliittolaki ei voisi olla jonain päivänä totta? Se ei olisi keneltäkään pois. Ei minultakaan. Siksi kannatan uutta lakia.

Rakkaus ei saisi olla jakava asia; se on jakamaton.

 

:)