”Älä syö makeaa!” -haaste, viikko 1

Olen haastanut itseni herkkulakkoon. Jotain oli pakko tehdä, sillä makeat kylkiäiset maistuivat liian hyvin kahvin kanssa viime kuukauden aikana. Vaikka tarkoitus oli nimenomaan vähentää herkkujen puputtamista, koska homma oli ehtinyt lähteä lapasesta jo jouluna. Mutta tuolloin se oli vielä sallittua.

Nyt on kulunut vähän yli viikko lakon aloittamisesta. Ja miten on mennyt? Yllättävän hyvin, täytyy myöntää. Makeaa ei ole tehnyt paljoa mieli, ja jos on meinannut herkkuhammasta kolottaa, ei kun juomaan muutama lasillinen vettä. Tai vaihtoehtoisesti ksylitolipurkka suuhun. Johan on helpottanut. Aikaisemmin makealla höystetyt päivittäiset kahvihetket ovat siis sujuneet mainiosti ilman suklaata tai keksejä.

Hienoa! Ja kädentaputus selälle.

Kuten aikaisemmassa kirjoituksessa jo totesin, keittiöstä löytyneet erinäiset herkkukätköt olivat se kompastuksen kivi, joka pitkitti makean kulutustani edelliskuussa. Tällä hetkellä mitään kätköjä ei ole, kun ne on siivottu pois mieltä häiritsemästä. Eipähän sormet pääse rapistelemaan mitään suklaakääröä tai keksipakettia. Heti lakon alettua mies tosin nostatti houkutusta tarttua herkkuihin, kun hän toi lähileipomosta muutaman viinerin. Mutta pää kylmänä pidin näppini niistä erossa ja annoin miehen syödä ne kaikki.

Sen verran hyvin tämä ”Älä syö makeaa!” -haaste on saanut otteen, että myös kaupassa käydessä makeat jäävät hyllyille. Tosin en ole muutenkaan ostanut niitä muutamaan kuukauteen, sillä löytyihän kotoa tuolloin niitä varastoja, jos herkkuhimo pääsi iskemään.

Jep jep, eli yksi viikko takana lakkoilua ja reilu pari viikkoa jäljellä ensimmäiseen välietappiin. Laskiaisena olen antanut luvan itselleni herkutella pullalla, jos mieli tekee. Mutta sitä ennen on pysyttävä tiukasti ruodussa. Ja eiköhän se onnistu helposti, kun näin mainio alku on takana.

:)