Auschwitzin muistopäivä

Tänään tulee kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun pahamaineinen Auschwitzin keskitysleiri vapautettiin ja hirmuteot sen sisällä päättyivät lopullisesti.

(kuva täältä)

Natsi-Saksan harjoittama tarkoin harkittu ja systemaattinen keskitysleiritoiminta nousee aina silloin tällöin esille eri yhteyksissä. Joka kerta se vetää hiljaiseksi ja saa olon tuntumaan inhottavalta. Miten ihminen voikaan toimia toista ihmistä kohtaan noin julmeasti ja raa’asti?

Usein kun puhutaan Auschwitzista ja ylipäätään toisen maailmansodan aikaisista keskitysleireistä, mieleen tulevat ensimmäisenä juutalaiset ja heihin kohdistunut vaino. Juutalaiset olivat suurin ryhmä, joka kuljetettiin leireille joko suoraan kuolemaan tai orjatyöhön. Juutalaisten lisäksi keskitysleireille tuotiin kuitenkin myös muita ihmisryhmiä ja kansoja: toisinajattelijoita ja ideologisia vastustajia, vammaisia, homoseksuaaleja, neuvostoliittolaisia sotavankeja, puolalaisia, romaneja, afrikkalaisia. Heidän kaikkien kohtalona oli teloitus kaasukammioissa tai joutuminen orjatyöläisiksi. Työnteko ei kuitenkaan ollut tae henkiin jäämisestä, sillä orjien elinolosuhteet ja ravitsemus olivat niin alhaisella tasolla, että ne ajoivat heidät lopulta väkisin kuolemaan.

Vaikka miljoonat viattomat ihmiset joutuivat kokemaan kuoleman keskitysleireillä, löytyy tietenkin myös heitä, jotka onnistuivat selviytymään leirien kammottavista olosuhteista. Ne heistä, jotka yhä elävät, ovat tämän muistopäivän ehdottomia sankareita ja kunniavieraita.

Ylen nettisivuille on koottu muutaman eloonjääneen tarina. Vaikka tarinoiden taustalta löytyy kauhua, julmuutta, epätoivoa ja suunnattomia menetyksiä, kertojista kuitenkin välittyy ihailtavasti positiivisuutta, iloa ja onnea. Itse ainakin kiinnitin juuri tähän seikkaan paljon huomiota. Toivottavasti heillä on ollut hyvä elämä sota-ajan koettelemuksista huolimatta.

* * *

Auschwitzin ja muiden keskitysleirien tapahtumat ja ihmiskohtalot ovat historiaa, mutta samankaltaisia ilmiöitä löytyy maailmasta edelleen tänä päivänä. Rasismia esiintyy, se ei ole kadonnut minnekään. Eri uskontoryhmät kokevat tahoillaan vainoamista, sortoa, väkivaltaa ja sen uhkaa. Terrorismista ja terroriteoista on tullut enemmän nykypäivää. Ne ovat arvaamattomia ja odottamattomia tapahtumia, jotka koskettavat meitä kaikkia ja joiden vuoksi on kuollut aivan liikaa ulkopuolisia, viattomia ihmisiä. 

Ihmismieli ja -luonne ovat yhä kykeneviä kaikkeen pahaan ja raadolliseen, vaikka toisen maailmansodan aikainen holokausti ei ole viimeisen 70 vuoden aikana toistanut itseään. Toivoa sopiikin, että se jäi pitkäksi aikaa ainoaksi kaltaisekseen hirmuteoksi. Vaikka usein tosin sanotaankin, että maailman tapahtumat toistuvat tahtomattaan.

Mutta toivottavasti ei kuitenkaan tässä tapauksessa. Uskon, että sitä me toivomme kaikki. Ympäri maailman.

:/