Ei enää yhtään uutta Muumimukia

Ei, näin ei sanonut tämän talon mies. Vaikka hän onkin ihmetellyt, miksi niitä mukeja pitää olla niin paljon. (No siksi, kun ne ovat niin kivannäköisiä.)

Mutta kyllä, se olin minä itse, joka päätti, että nyt saa riittää Muumimukien kanssa. Poikkeus päätöksestä sallitaan vain silloin, jos joku tulevista uusista mukeista puhuttelee sen verran houkuttelevasti, että se on aivan, siis ai-van, pakko kiikuttaa kotiin kaupasta.

Tämän vuoden uusimman Muumitalo-mukin kanssa jo melkein kävi niin, mutta onnistuin kuitenkin laittamaan peruutusvaihteen tarpeeksi ajoissa päälle. Muki on edelleen kaupan hyllyllä.

* * *

Keittiömme kaapissa lymyilee tällä hetkellä pareittain joukko erinäköisiä Muumimukeja, kuten kuvasta näkyy.

Tosin niitä löytyy toinenkin mokoma rivi tuon ensimmäisen rivin takaa. Kas, tässä näin olen kaivanut ne etummaisiksi.

Yhteensä omistan siis parikymmentä mukia, ja tila alkaa vähitellen loppua. Ymmärrettävistä syistä on siis korkea aika hidastaa keräilytahtia, sillä en todellakaan ole ajatellut hankkivani missään vaiheessa mitään erillistä säilytysratkaisua rakkaille mukilleni.

Kaikki ostamani Muumimukit ovat kuvitukseltaan sellaisia, jotka ovat minusta kauniita ja aiheiltaan mukavia. Ne eivät kuitenkaan ole pelkkiä keräilyesineitä; niitä myös käytetään tässä taloudessa. Kyllä, myös noita vanhempia 90-luvun mukeja. Ja kyllä, myös tuota Stockmannin 150-vuotisjuhlan kunniaksi valmistettua erikoismukia.

”Hullua!” voisi jokua sanoa, kun ottaa huomioon, miten paljon noista vanhoista mukeista ja erikoiskupeista ollaan valmiita maksamaan vaikkapa Huuto.netissä. On ehkä kyllä hullua, mutta meillä niitä nyt käytetään. Miksi ihmeessä pitäisi säilöä jotain kaunista kaappeihin (varsinkaan kun ei löydy sitä lasiovellista vitriiniäkään) ja olla koskematta niihin, kun niitä voi aivan hyvin ihailla samalla, kun niistä juo kahvia?

* * *

Olen alkanut yhä enemmän miettiä, miten pitäisi suhtautua siihen tosiseikkaan, että nykyään suurin osa Muumimukeista tehdään Thaimaassa, vaikka kyse on suomalaisesta brändistä ja valmistajasta, Arabiasta. Tähän saakka, ollessani ostamassa viimeisimpiä hankkimiani mukeja, mukien hauska kuvitus on vienyt enimmän huomion, vaikka takaraivossa onkin jyskyttänyt tieto mukien ”väärästä” valmistusmaasta. Jatkossa voisin hyvin muistaa useammin sen Muumimukien kyljessä olevan tarran ja siinä olevan pienen tekstin ”Made in Thailand”, jos mieli alkaa jostain syystä hamuta uusinta markkinoille tullutta mukia. 

Eli ehkä se havittelemani Muumitalo-muki saattaa jäädä pidemmäksikin aikaa odottamaan kaupan hyllylle.

Minua on myös mietityttänyt jo pidemmän aikaa se tahti, millä uusia Muumimukeja tehdään. Markkinointi-ihmiset ovat havainneet jo vuosia sitten, että Muumiastiat menevät kaupaksi. Se lisää mahdollisuuksia suunnitella jatkuvasti uudempia ja uudempia Muumi-aiheisia mukeja, laseja, lautasia, kulhoja, ruokailuvälineitä – mitä kaikka niitä nyt onkaan. Jos puhutaan mukeista, vuosittain ilmestyy aina pari sesonkimukia, ja lisäksi juhlavuosina tai muiden merkittävien tapahtumien johdosta valmistetaan erillisä erityismukeja, joita myydään rajoitetusti ja/tai rajoitetun ajan. Lisäksi vanhempia myynnissä olleita mukeja on lakattu valmistamasta ja melko pian tilalle on tuotu kuvitukseltaan uudistetut, vastaavanlaiset Muumihahmo-mukit. Eivätkä ne uudet ole välttämättä yhtä kauniita; minusta ainakin vahemmat mallit ovat olleet aina hienonpia. 

Vastaavasti samasta syystä, eli ostajien innokkuudesta, voidaan markkinoille tuoda näitä erikoismukeja sun muita, joita valmistetaan rajoitetusti ja joihin on ujutettu mukaan jokin houkutteleva juttu. Ei markkinointiväki tyhmää joukkoa ole jättääkseen tekemättä jotain tällaista ja hyödyntääkseen kuluttajien ostointoa, koska kuluttajat näkevät tällaisissa erityisjutuissa aina keräilyarvoa ja rahastuksenmakua. Etenkin, jos kyse on nimenomaan Muumimukeista.

Tove Janssonin 100-vuotisjuhlan kunniaksi valmistetut Toven Juhla -mukit olivat aikalailla surkuhupaisa tapaus, koska niistä kaikista ei voitu valmistaa samanlaisia, vaan joka kuudenteen mukiin oli piirretty/painettu sisäpuolelle silmälasien kuva. Oletetusti nämä rillimukit kiinnostivat ihmisiä eniten, koska he ajattelivat niistä tulevan suuri keräilyhitti, joiden rahallinen arvo nousisi vuosien myötä. Valitettavasti rillimukien ostaminen kaupasta tuntui lähes mahdottomalta tehtävältä, koska niitä ei tuntunut löytyvän mistään. Samaan aikaan niitä pystyi kuitenkin ostamaan itselleen Huuto.netissä kiskurihinnoilla, joita trokarit ahneuksissaan pyysivät.

Noihin aikoihin tuli kyllä monesti mieleen, mitä Tove itse olisi sanonut, jos hän olisi ollut näkemässä, kuinka ihmiset suorastaa taistelivat kaupoissa niistä (pirun) rillimukeista ja härskeimmillään nappasivat niitä toisten kärryistä. Entä mitä mieltä hän olisi ollut kyltymättömistä trokareista, joita ilmestyi kuin sieniä sateella nettihuutokauppaan myymään kalliilla noita kaikkien havittelemia erikoismukeja? 

En tiedä. Ehkä Tove olisi vain pyöritellyt hiljaa päätään. Tai sitten suuttunut rajusti.

* * *

Sen voi kuitenkin olettaa, että kun Muumit tulivat ensimmäistä kertaa ihmisten tietoisuuteen 70 vuotta sitten julkaistussa kirjassa Muumit ja suuri tuhotulva, Tove Jansson halusi pelkästään tuoda iloa noilla hauskannäköisillä, pyöreillä satuhahmoillaan. Muumit ja koko Muumilaakson väki ovat parhaimmillaan sekä aidoimmillaan juuri kirjoissa, Toven kirjoittamina ja kuvittamina. Eivät astioissa (vaikka jotkut mukit ovatkin kauniita ja näyttävät mukavilta) ja muissa markkinoiden tyrkyttämissä oheistuotteissa. Alkuperäiset Muumilaakson tarinat pysyvät muuttumattomina, vaikka kirjoista otetaankin uusia painoksia. Niitä ei voi eikä tarvitsekaan muuttaa; ne ovat hyviä, ihania ja hauskoja sellaisinaan.

Minusta tuntuu yhtäkkiä yhä vahvemmin siltä, nyt kun olen pyöritellyt ja jauhanut tätä Muumimuki-teemaa, että se Muumitalo-muki jää hankkimatta. Ja hyvä näin. Keittiön kaappitila kiittää tuosta päätöksestä. Tosin eihän sitä koskaan tiedä, jos mieli murtuu heikkona hetkenä…

Mutta katsotaan – ja yritetään olla sortumatta.

:)