Ei niin ihana Vauva

Tehdään heti alkuun selväksi, että tämä teksti käsittelee Vauva-lehteä, ei ihmisvauvaa. Tarkoitus ei ole kritisoida kyseistä lehteä eikä sen sisältöä. Kirjoituksen pointtina on, että jokin hyväksi koettu ei ole hyväksi aivan kaikille. Että näin…

Uusin Vauva-lehden numero on jälleen ilmestynyt – ja samalla viimeinen minun osaltani (jippijaijee!). Sain lehden lahjaksi tutultani poikamme syntymän jälkeen viime syksynä. Tämä tuttava kertoi moneen otteeseen raskauteni aikana, kuinka hän ensimmäisenä odotusaikanaan ja äitiyslomallaan oli lukenut Vauvaa. Koska hän itse näytti tykästyneen lehteen, hän luonnollisesti ajatteli siitä olevan hyötyä minullekin – olinhan juuri saanut ensimmäisen lapseni. Niinpä hän päätti ilahduttaa minua lehden tilauslahjalla. Valitettavasti tämä kaunis ajatus aiheutti minulle enemmän harmia kuin iloa – jopa tuskaa, jos näin voimakasta sanaa voi käyttää.

Olin aikaisemmin selaillut Vauva-lehteä raskausaikana, ja se vaikutti ihan passelilta. Mutta kun lehti alkoi sitten saapua omaan postilaatikkoon, mielipiteeni muuttuivat. Suurin syy tähän oli juttujen aiheet, jotka käsittelivät liikaa samoja asioita, joita itse kävin elämässäni juuri silloin läpi. Näiden juttujen näkeminen ei yksinkertaisesti tehnyt minulle hyvää synnytyksen jälkeisissä herkissä ja vaihtelevissa mielentiloissa. Toki olisin voinut ohittaa kyseiset tekstit, mutta halu lukea itseäni koskevista asioista juuri silloin oli vain ylitsepääsemätön. Miten ihminen voikaan olla niin ilkeä, että pakottaa itsensä ahmimaan lisää tietoa, joka samalla tekee olon entistä ahdistuneemmaksi? Niin, tietohan lisää tuskaa, kuten sanonta kuuluu.

 

Vauva mukana: Synnytyssairaalassa

Ensimmäinen raskauteni päättyi viime syksynä ennenaikaisesti raskausmyrkytykseen ja synnytyksen käynnistämiseen. Tämä odottamaton käänne jätti jälkensä mielen syövereihin. Aloin luonnollisesti käydä läpi kokemuksiani kotiuduttuani sairaalasta. Samoihin aikoihin sain tilauslahjan ensimmäisen Vauva-lehden, jossa oli yllättäen juttu Naistenklinikan osasto 42:sta. Siis samasta paikasta, jonne itse olin kiireellisesti joutunut raskausmyrkytyksen tultua ilmi.

Ja voi apua sitä artikkelia! Siitä paistoi silmilleni lähinnä rauhallisuutta ja tyytyväisyyttä. Siis kaikkea muuta kuin mitä itse olin kyseisellä osastolla kokenut, kuten epävarmuutta, pelkoa, huolestumista… Luin tekstin läpi ja jäin sitten katselemaan kuvia. Voi kun minullakin olisi ollut asiat silloin tuolla tavalla ”hyvin”… Selasin loput lehdestä läpi ja laitoin sen sitten laatikkoon. Olo ei ollut tuolloin mitenkään mieltä hivelevä, lähinnä vain sekava.

 

Onko sinulla ongelmia imetyksen suhteen? Ei hätää, Vauva tukee sinua

Ennenaikainen synnytys tarkoitti, että poikamme joutui vastasyntyneiden osastolle eikä päässyt minun kanssa vierihoitoon. Vierihoidon puuttuminen vaikeutti luonnollisesti imetyksen onnistunutta käynnistymistä: maitoa ei alkanut tuottua kunnolla. Toisaalta toivuin raskausmyrkytyksestä useamman viikon, mikä osaltaan saattoi myös vaikuttaa huonoon maidontuloon. Omat vaikeutensa imetykseen aiheutti myös se, että kotiuduin sairaalasta ennen poikaa, joka joutui jäämään osastolle kasvamaan ja vahvistumaan ennen kotiin pääsyä.

Imetys ei siis päässyt alkamaan kunnolla, ja jouduin täten tekemään lähempää tuttavuutta rintapumpun kanssa, jotta edes minimaalinen maidontuotto olisi pysynyt yllä. Eihän siitä loppujen lopuksi oikein mitään tullut. Saanto oli jatkuvasti niin vähäistä, että turhauduin. Sinnikkäästi jaksoin kuitenkin jatkaa pumppaamista. Poika puolestaan ei ollut missään vaiheessa kovin kiinnostunut rinnasta: ei silloin kun kävin häntä sairaalassa osastolla hoitamassa eikä kotiutumisenkaan jälkeen. Hän oli heti alusta pitäen päässyt liian hyvin pullomaidon makuun. Tämä luonnollisesti vaikeutti myös imetyksen onnistumista. Podin huonoa omaatuntoa, kun en pystynyt rintaruokintaan, mutta ei korvikkeen syöttäminenkään pahalta tuntunut.

No mutta, niihin aikoihin kun taistelin noiden imetysvaikeuksien kanssa, Vauva päätti ilahduttaa minua tarjoamalla vertaistukea. Lehdessä oli kuin sattuman oikusta juttua imetyksestä ja kuinka se ei aina suju suunnitelmien mukaan. Tietysti minä itsetuhoon pyrkivä ihminen luin artikkelin ja rupesin sen jälkeen kääntämään ja vääntämään asioita päässäni, kunnes nollalukemissa ollut omatuntoni oli huonontunut entisestään. Mietin itsekseni: Miksi imetys ei onnistunut? Mitä olisi silloin aiemmin pitänyt tehdä toisin? Vaikuttiko raskausmyrkytys heikkoon maidontuloon? Olisiko maitoa tullut sittenkin huonosti, vaikka raskausmyrkytystä ei olisi tapahtunut? Ei auttanut ja helpottanut tieto, että muillakin äideillä oli imetysongelmia. Vauva-lehti piilotettiin jälleen lipaston laatikkoon – poissa silmistä, poissa mielestä.

 

Vauvakuume päällä?  Lue ihania raskausjuttuja Vauva-lehdestä

Minulla on jo jonkin aikaa ollut uusi vauvakuume päällä ja haluaisin jossain vaiheessa tulla taas raskaaksi. On siis päivän selvää, ettei minun pitäisi tällöin joutua mitenkään tekemisiin raskausaiheisten kirjoitusten kanssa.

Mutta minkäs teet, kun postilaatikkoon on kolahtanut kerran kuussa Vauva, joka on pullollaan näitä vaarallisia kirjoituksia. Jo kannen otsikot saavat mielen ja keskittymiskyvyn sekaisin sekä ajatukset harhailemaan. Ei siis tee hirveästi mieli tarttua tämän takia lehteen ja katsoa kuvia vauvamahaisista äideistä. Parempi on ollut pistää lehdet taas sinne laatikkoon muiden Vauvojen joukkoon.

 

                                                                          ***

 

Minulta löytyy siis tällä hetkellä vinopino lähes koskemattomia Vauva-lehtiä säilöttynä lipastossa. En ole saanut heitettyä niitä pois, vaan olen sitkeästi odottanut, josko mahdollisesti tarttuisin niihin vielä. Niin, no… minusta silti kuitenkin vahvasti tuntuu, että ne päätyvät ennemmin tai myöhemmin suoraan sinne keräyslaatikkoon. Ei minusta ole niitä selaamaan läpi, tulee muuten vaan niin pirun epämukava olo. Sen verran kuitenkin olen niihin koskenut, että sain otettua nämä jutun kuvitusmateriaalin kuvat.

Entä miksi kirjoitin tästä aiheesta? Minusta on vaan tuntunut hassulta, miten yksi lehti on onnistunut vaikuttamaan tämän äidin mielialaan näin voimakkaasti. Tosin osansa asiaan on myös varmasti luonteellani, jonka takia jään useinkin jahkailemaan asioita enkä osaa siirtyä niistä eteenpäin. Se on kuitenkin käynyt selväksi, että mahdollisen seuraavan raskauden ja synnytyksen jälkeisenä aikana en vahingossakaan lue mitään mieltä järisyttäviä juttuja. Parasta vaan elää omaa elämää eikä hakea tukea muiden äitien kokemuksista.

Lopuksi vielä muutama sana Vauva-lehdelle:

Hyvä Vauva,

Saatat olla ihastuttava ja iloa tuottava, mutta siitä huolimatta sinä vain et ole minua varten. Kiitos kuitenkin, että yritit piristää päiviäni.

:)