Herkkulakon toinen välietappi saavutettu – miten tästä eteenpäin?

Aloitin Runeberginpäivän aikoihin tarpeeseen tulleen herkkulakon. Pääsiäissunnuntaina oli tämän lakkoilun toinen välietappi. Päivä (tai pitäisi kyllä sanoa kaksi päivää), jolloin sain luvan kera ja hyvällä omalla tunnolla syödä makeaa, jos siltä tuntui.

Ja tuntuihan se siltä, kyllä vaan!

Olin ostanut jo hyvissä ajoin ennen pääsiäistä itselleni Milkan suklaapupun, tuon sinisen (joka näytti oikeasti kyllä violetilta) tuossa oikealla kuvassa. Sen tulin tuhonneeksi pääsiäisen aikana. Nuo kaksi muuta ovat edelleen ehjinä, ne saatiin lahjaksi. Aika näyttää, koska ne katoavat parempiin suihin. Ja kenen toimesta.

Sain syödä pääsiäisenä myös synttärikakkua. Ehkä juuri siksi (kröhöm) laitoin tuon herkkulakkoilun toisen välietapin juuri pääsiäiseksi. Oikein raikas ja hyvä kakku olikin. Itse kun en ole mikään täytekakkujen suuri ystävä. Poikkeuksena kuitenkin suklaakakut. Ne kyllä uppoaa tähän suuhun melkein aina. Mutta ei kuitenkaan mikä tahansa viritelmä, eli vaatimustaso suklaakakkujen suhteen on aika korkealla.

Laskeskelin kalenterista, että olen kituutellut vienyt eteenpäin ”Älä syö mitään makeaa!” -haastettani kymmenen viikkoa eli kaksi ja puoli kuukautta. Olen pyrkinyt aina viikottain kertomaan kuulumisia lakkoilun sujumisesta. Välillä on ollut helpompaa, ja kaikki ylimääräiset makeat ovat pysytelleet visusti poissa mielestä ja mikä tärkeintä, suusta. Mutta sitten taas toisaalta koska elämä ei ole aina yhtä tasaista tarpomista tai pelkkää suoraa kiitoa ylöspäin, on ollut niitä alamäkiä ja vaikeitakin hetkiä sekä päiviä lakkoilun aikana. Silloin on kyllä kysytty tältä periksiantamattomalta ja taistelutahtoiselta naiselta vahvaa itsekuria ja -hillintää. Etenkin viime viikko eli pääsiäisen alusaika oli todella rankkaa. En edelleenkään oikein ymmärrä, miksi makeanhimo yltyi tuolloin niin pahaksi, niin usein. Kenties lähestynyt välietappipäivä vaikutti osaltaan asiaan. Tai voihan olla, että elimistö ja etenkin mieli oli pakotettu liian kauan toimimaan vasten omaa halua sekä mieltymyksiä. Että nuo halut ja mieltymykset alkoivat hanakasta vastustuksesta huolimatta puskea vähitellen tietään läpi ja yrittivät päästä valloilleen ajatuksissani.

Niin, ehkä se oli jotenkin näin. Tai sitten ei.

Joka tapauksessa olen huomannut aikaisemmasta kokemuksesta, että pystyn olemaan syömättä turhia herkkuja muutaman kuukauden. Mutta sitten ykskaks, jokin napsahtaa odottamatta pääkopassa, ja herkut alkavat houkutella kaikista mahdollisista suunnista, ja niille on enää vaikea sanoa ei. Seurauksena viikkoja kestänyt lakkoilu päättyy tahtomattaan, ja elämässäni alkaa kausi, jolloin makea maistuu. Joskus jopa liiankin hyvin. Juuri näin kävi alkuvuodesta, ja siksi aloitin tämän nyt menillään olevan herkkulakon.

Olen miettinyt kovin, miten jatkan tästä eteenpäin. Pääsiäisenä tapahtunut mässäily puhuu kyllä sen puolesta, että lakkoilua on hyvä jatkaa. Muuten homma lähtee taas hyvin pian lapasesta. Tällä hetkellä eniten miellyttää ajatus pidättäytyä turhasta ylimääräisestä makeasta, mutta saisin pitää kerran kuussa viikonlopun, jolloin ei olisi niin väliä, kuinka paljon makeaa söisin. Tämä kaikki kuitenkin ja tietenkin mieltymysten sekä sen hetkisen tilanteen mukaan. Jos tuntuu, ettei herkut sillä hetkellä oikein nappaa, niin sitten jätän ne väliin. Mutta tällöin joudun odottamaan sen kuukauden seuraavaa mahdollisuutta päästä herkkuihin käsiksi. Siinä välissä ei saa fuskata ja on pysyttävä tiukkana.

Tällaisin suunnitelmin ja aatoksin aion siis jatkaa herkuttelulakkoa. Puhuin jossain vaiheessa, että kaiken tämän tavoitteena olisi päästä vähitellen kokonaan eroon makean syönnistä. Toiveissa se on edelleenkin, mutta en tiedä, miten nopeasti tai hitaasti se tapahtuu. Jos ollenkaan. Tunnen itseni sen verran hyvin, ettei niitä äkillisiä ja odottamattomia makeanhimokierteitä oikein pysty loputtomiin välttelemään. Tavoitteen saavuttamiseksi minulta vaaditaan melkeinpä suurempaa, kokonaisvaltaisempaa muutosta. Pelkkä makeasta pidättäytyminen lakkoilun keinoin ei välttämättä toimi kohdallani.

Sitten taas toisaalta. Monesti sanotaan, ettei itseltään kannata kokonaan kieltää sitä tiettyä asiaa, josta yrittää päästä eroon. Että on ihan ok olla itselleen myöntyväinen ja sallia itsensä tehdä toisinaan kohtuudella asioita, joista tykkää. Ettei välttämättä tarvitse olla liian tiukkapipoinen.

Katsotaan nyt sitten, kummalle näistä poluista ajaudun ja päädyn. Aika sen näyttää.

:)

 

Lopetan toistaiseksi säännöllisen, herkkulakkoiluun liittyvien viikkokatsausten kirjoittamisen. Kerron kuitenkin aina jossain välissä kuulumisia. Aikaisemmat katsaukset löytyvät täältä:

Viikko 1: http://www.lily.fi/blogit/familjen-i-frontmannahuset/ala-syo-makeaa-haaste-viikko-1

Viikko 2: http://www.lily.fi/blogit/familjen-i-frontmannahuset/ala-syo-makeaa-haaste-viikko-2

Viikko 3: http://www.lily.fi/blogit/familjen-i-frontmannahuset/ala-syo-makeaa-haaste-viikko-3

Viikko 4: http://www.lily.fi/blogit/familjen-i-frontmannahuset/ala-syo-makeaa-haaste-viikko-4

Viikko 5: http://www.lily.fi/blogit/familjen-i-frontmannahuset/ala-syo-makeaa-haaste-viikko-5

Viikko 6: http://www.lily.fi/blogit/familjen-i-frontmannahuset/ala-syo-makeaa-haaste-viikko-6

Viikot 7 ja 8: http://www.lily.fi/blogit/familjen-i-frontmannahuset/ala-syo-makeaa-haaste-viikot-7-ja-8