Herneet ei nenässä vaan kipossa
Kerroin pari viikkoa sitten, kuinka laatikossa kasvattamani herneet olivat hienosti kukassa. Tilanne on muuttunut sen jälkeen paljon, sillä tällä hetkellä pystymme syömään jo satoa niistä.
Minua hämmensi aluksi palkojen melko vaalea väri, joka poikkeaa melkoisesti siitä tummemmasta, kirkkaasta vihreästä, jollaisina olen tottunut näkemään torilla myytävät herneenpalot. Ovatko kasvattamani herneet mahdollisesti jotain toista lajiketta, vai pitääkö syyttävä sormi laittaa osoittamaan kasvuolosuhteita?
Oli miten oli, palkojen hailakanpuoleinen väritys ei kuitenkaan kertonut herneiden erilaisesta tai huonommasta mausta. Hyviä ne ovat olleet ja ovat maistuneet…no, aivan herneiltä.
En ole oikein koskaan ollut mikään suuren suuri herneiden ystävä. En siis useinkaan osta niitä kesäisin torilta ja syö suoraan pussista. Tämä ei vaikuttanut mitenkään alkukesällä innostukseeni yrittää kasvattaa herneitä. Jos ja kun satoa oli luvassa, eiköhän se tulisi tavalla tai toisella tuhottua – tai siis syötyä.
Ja syöty kyllä onkin. Ei kaksin vaan jopa kuusin käsin, kun mies ja poikakin ovat innostuneet popsimaan noita vihreitä pallukoita.
Herneen siemeniä jäi vielä pari pussia varastoon, joten ensi kesänä pääsee uudestaan kasvatushommiin. Kivaa.
:)