Hyvästi

Eilen oli mitä ihanin ja aurinkoisin päivä. Valitettavasti sitä kuitenkin varjosti suuri suru. Silmät olivat koko ajan kuin Niagaran putoukset. Kyyneleitä sai jatkuvasti pyyhkiä poskilta ja nenää niistää hiljaa ja sivistyneesti.

Tänään on vähän parempi päivä, mutta aurinko ei ole enää näyttäytynyt. Kirjoitan tätä tekstiä, eikä itku nytkään pysy poissa. Silmät sumenevat taas. Mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa. Josko olo sillä hieman helpottuisi.

Tiedän, että aika parantaa haavat. Mutta nyt on lupa surra. Viimeisten kolmen viikon aikana onnistuin pitämään kyyneleet ja itkun aisoissa. Mutta eilen oli vihdoin aika antaa periksi ja purkaa patoutuneet tunteet. Kun niin moni muukin ympärilläni suri samasta syystä.

Rakkaan ihmisen menettäminen on aina raskasta. Mutta luotan siihen, että kun suru vihdoin hellittää otettaan ja päästää lopulta kokonaan irti, mieleen nousee ne parhaat, ihanimmat ja lämpimimmät muistot. Joita kannan mukanani koko loppu elämäni.

Mummi,

Sanoin sinulle jo eilen hyvästit. Mutta tahdon sanoa sen vielä kerran:

Hyvästi.

Lepää rauhassa. Nyt sinun on hyvä olla.

:(