Kun piparkakkujen teko meni vähän pipariksi (ja lähes onnistuneet joulutortut)

Kaikki ei aina mene kuin Strömsössä. Ei mennyt meilläkään, kun pidimme eilen leipomispäivän. Tarkoitus oli tehdä piparkakkuja sekä joulutorttuja. Piparkakkutaikinan olin valmistanut hyvissä ajoin edellispäivänä ja torttutaikinan leipomispäivän aamuna. Niiden valmistuksessa ei nyt ilmennyt sen kummempia ongelmia, mutta itse leipominen osoittautui hieman haasteellisemmaksi.

Poika ja mies taikinavarkaissa. Heistä taikinan syönti oli kivempaa kuin leipominen. Kuvassa minun kaulima taikinapala, johon painoimme yhdessä pojan kanssa muoteilla hahmoja.

 

Tässä pellillä pojan leipomat piparkakut odottamassa paistamista. Kaikki näyttää vielä lupaavalta.

 

Mutta sitten. Paiston aikana kummallekin hienolle hevospiparille kävi köpelösti, ja ne kärähtivät liian tummiksi. Niinpä ne haudattiin suoraan bioroskikseen. Eipä mennyt sen paremmin muillakaan, kun noita palovammoja katselee. Lisäksi kahdelta lampaalta katkesi toinen jalka, kun laitoin ne tuohon lautaselle (tynkäjalat yritetty piilottaa possun alle).

 

Tässä minun leipomia piparkakkuja. Paistoajan säätäminen oli arpapeliä, vaikka kuinka vahdin uunin vieressä. Taikinan paksuudella oli näemmä vaikutusta asiaan.

 

Piparkakku-urakan jälkeen oli ruoka- ja kahvitauko. Sitten homma jatkui joulutorttujen leipomisella. Niiden suhteen oli onneksi helpompaa, vaikka kananmunaa tuli ehkä sudittua pikkasen liikaa torttujen pinnalle.

 

Leipomiset jatkuvat vielä, kun tarkoitus olisi tehdä yksi punajuuri-suklaakakku. Sitten pitäisi valmistaa pari joululaatikkoa. Hommaa riittää, ja joulu sen kun lähestyy. Mutta ei oteta siitä stressiä.

:)