Luin kirjan – Merete Mazzarella: Esitettävänä elämä
Olen saanut jälleen erään kirjan luettua. Tämä viimeisin päätökseen kahlaamani teos on Merete Mazzarellan kirjoittama Esitettävänä elämä.
Aivan kuten ne kaikki muutkin kirjailijat, joiden teoksista ja lukukokemuksista olen täällä blogissani aiemmin kertonut, kuuluu Merete Mazzarella samaan kerhoon heidän kanssaan. Eli kirjailijakerhoon, jotka ovat olleet minulle uusia tuttavuuksia – ja tietenkin siis heidän kirjojensa perusteella, mitenkäs muutenkaan. Pienen poikkeuksen Merete Mazzarella kuitenkin tekee näihin muihin kirjailijoihin siinä mielessä, että olen muutaman kerran sattunut näkemään hänet. En missään erityisissä, järjestetyissä tilaisuuksissa, vaan ihan tavallisissa elämäntilanteissa. Lisäksi olen useampaan otteeseen lukenut artikkeleita Mazzarellasta sekä hänen uusimmista kirjoistaan. Niinpä pienellä mielenkiinnolla terästettynä päätin vihdoinkin tutustua hänen tuotantoonsa.
Kirjastosta valikoitunut Esitettävänä elämä kuuluu ensimmäisiin Merete Mazzarellan teoksiin, jotka on suomennettu. Käännös ilmestyi 80-luvun puolenvälin aikoihin, alkuperäinen teos ruotsiksi näki päivän valon jo saman vuosikymmenen alussa. Itse kirjan tapahtumat sijoittuvat 60-luvun loppuun ja 70-luvulle. Tämä on kuitenkin vain itse tekemäni arvio, sillä kirjan tekstissä ei vilise hirveästi vuosilukuja. Niinpä lukiessa oli aina ajoittain hieman hankalaa hahmottaa, miten kauan kertomukset eri elämänvaiheista kestivät kaiken kaikkiaan ja kuinka pitkä aika niiden välissä mahdollisesti oli. Noin muuten tapahtumat tuntuivat kuitenkin etenevän kronologisesti, mitä nyt silloin tällöin muisteluissa otettiin askel taaksepäin tarinan selventämiseksi.
Esitettävänä elämä on omaperäisesti, iloisesti ja hauskasti kerrottu kavalkaadi Merete Mazzarellan elämästä alkaen opiskeluajasta ja päätyen aikaan jälkeen avioeron, jolloin hän jäi kaksistaan poikansa kanssa. Näiden kahden pisteen välissä tapahtui tietenkin seurustelua ja sopivan miehen etsimistä, naimisiinmeno sekä äidiksi tuleminen. Siinä lomassa kirjailija raotti myös verhoa sukulais- ja ystävyyssuhteisiinsa ja kertoi seikkaperäisesti elämästä niin Helsingissä, Canteburyssa, New Delhissä kuin Kööpenhaminassakin. Kirjan lopussa tarina pidättäytyi useita päiviä kestäneellä risteilyllä, jonka aikana ehdittiin pistäytyä myös Amsterdamissa ja silloisessa Leningradissa.
Kirjan rakenne on aika poikkeuksellinen – tai ainakaan itse en ole koskaan aikaisemmin nähnyt missään lukemassani teoksessa vastaavanlaista rakennetyyliä. Vaikkakin Esitettävänä elämä on hauskaa ja varsin helppolukuista, se on kuitenkin samalla aika raskasta luettavaa, sillä Mazzarella on päätynyt jakamaan tekstinsä todella pieneen määrään lukuja. Eihän siinä sinänsä olisi mitään ihmeellistä, mutta teos sattuu kuitenkin olemaan muutaman sadan sivun pituinen. Niinpä ainakin itsestäni tuntui ajoittain melko uuvuttavalta lukea tekstiä, kun luvut olivat pitkiä, enkä aina pystynyt helposti löytämään sopivaa kappalekohtaa, johon keskeyttää lukeminen.
Kirjan tarinasta, Merete Mazzarellan omista värikkäistä muistoista, nousee toistuvasti esiin, kuinka kirjailija oli tottunut – ellei jopa hieman alistunut – käyttäytymään ja elämään elämäänsä toisia eikä niinkään itseään varten. Hänellä tuntui olleen jatkuva tarve pyrkiä miellyttämään lähellä olevia ja kaikkein rakkaimpia ihmisiä, jotta hän pystyi olemaan joten kuten sinut itsensä kanssa, viettämään tasapainoista elämää ja välttymään turhilta pettymyksiltä. Avioeron jälkeen kirjailija näyttikin olleen enemmän tai vähemmän heitteillä ja tuuliajolla, kun aiemmin hänen tiukassa otteessaan olleet, elämänkulkua ohjanneet narut olivat yhtäkkiä karanneet tavoittamattomiin. Vierellä ei ollut enää rakastavaa aviomiestä, ja oma lapsuuden perhekin asui kaukana toisessa maanosassa. Ystäviä toki löytyi, ja he tuntuivatkin läheisiltä, mutta kuitenkin samalla jotenkin kaukaisilta. Ainoa henkilö, joka pysyi lähellä ja oli siinä jatkuvasti, oli Mazzarellan oma poika, josta hän piti huolta ja rakasti sydämensä pohjasta. Mutta tästäkin huolimatta hän tunsi olonsa pitkästä aikaa todella yksinäiseksi.
Kirjan loppu jättää tilanteen avoimeksi eikä kerro, mihin suuntaan ja miten nopeasti kirjailijan elämä oli seuraavaksi ajautumassa, kun takana oli päiviä kestänyt risteily tuntemattomien ihmisten kanssa ja seuraava etappi oli mitä ilmeisimmin palata kotiin. Mutta missä se koti sijaitsi ja keitä siihen mahdollisesti kuului, siihen lukija sai itse kuvitella vastaukset.
Esitettävänä elämä on ymmärtääkseni eräänlainen jatko Merete Mazzarellan toiselle teokselle Ensin myytiin piano. Siinä kirjailija kertoo omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan diplomaattiperheessä, joka matkusti ja asui eri puolilla maailmaa isän työn takia. Todennäköisesti tämä kyseinen teos selittää osittain ja antaa vastauksia, miksi kirjailija oli ajautunut esittämään elämäänsä eikä elämään sitä omien halujensa ja mieltymystensä mukaisesti.
Niinpä seuraava Merete Mazzarellalta lukemani kirja on mitä ilmeisimmin juurikin tuo Ensin myytiin piano.
:)