Lunta tulvillaan on raikas talvisää

Jo vain. Pitää paikkansa.

Eilen lauantaina, edeltäneen yön lumituiskun jälkeen, meidän piha näytti aamulla tältä.

img_3207_paint.jpg

Ulos ei näyttänyt pääsevän meidän toisesta ulko-ovesta (meillä on siis kaksi sisäänkäyntiä taloon). Toisesta ovesta kai pääsi helpommin. En ole varma, sillä mies kokeili sitä ensin.

Hän joutui nimittäin lumihommiin, sillä minun oli päästävä pihasta pois autolla. Reilu tunti siihen putsaukseen meni, vaikka meillä on lumilinko. Iso piha mikä iso piha.

img_3209_paint.jpg

Auto oli lastattu etu- ja takapenkkiä myöden tavarakasseilla. Takakonttia en voinut käyttää, koska lukko oli jäässä. Oikeestaan se on ollut jo ainakin pari viikkoa.

Ajokeli ei ollut paha vaan oikeestaan aika passeli. Sain siis vietyä tavarat ilman suurempia ongelmia sinne, minne niiden oli tarkoituskin. Paikka paljastunee myöhemmin.

img_3210_paint.jpg

Kotona lumityöt jatkuivat iltapäivällä. Tunti lapioimista, kolausta ja harjaamista. Minä ja mies oltiin sen jälkeen aikas väsyneitä. Poika puolestaan oli ekstra virkeä, olihan hänellä ollut kivaa ajella lumikolan kyydissä.

Valitettavasti lepäily jäi lyhyeksi sisälle päästyä, sillä saimme hetkeksi yllätysvieraita. Tämän jälkeen sitten sitä kaivattua ruokaa, kuppi kahvia ja lepoa Putousta katsellen. Oli muuten vaihteeksi oikein hauska jakso.

                                                                               * * *

Tänään sunnuntaina oli tarkoitus mennä yhdessä pulkkaileen. Ilmakin kun oli siihen mitä paras. Mutta se sai jäädä (harmitus, harmitus), kun aamutuimaan pojan nenä alkoi ykskaks valua aivastelun seurauksena. Raukka on tulossa kai taas kipeäksi.

Sormet ristissä täällä toivotaan, että selvittäisiin yhtä helpolla kuin viimeksikin, jolloin esiintyi vain nuhaa ja yöunetkin sujuivat yllättävän hyvin. Tämä helpohko sairastelu vaatii valitettavasti kuitenkin, että pitää olla tiivisti neljän seinän sisällä. Päivän sitä kestää, mutta sitten alkaa pää vähitellen hajota. Mahdollisuus päästä ulos tuulettumaan aukenee vain silloin, kun poika on nukahtanut päikkäreille ja voin noutaa postin laatikosta. Mutta ei sitä silloin kauaa voi pihalla kirmata. Pitempi happihyppely on mahdollista vasta miehen tultua töistä kotiin.

No joo, toivotaan nyt vaan sitä parasta mahdollista sairastelua.

Positiivista on kuitenkin se, että onneksi on jo helmikuu.

img_3201_paint.jpg

Ja tulppaanikausi.

:)

suhteet oma-elama ystavat-ja-perhe