Maanantai – päivä, jolloin kilahdin työkaverilleni

Olen tunnetusti pitkäpintaista ja rauhallista tyyppiä, mutta joskus se ulkokuori kuitenkin vain pettää.

Yleensä sanotaan, että on hyvä tulla ihmisten kanssa edes joten kuten toimeen, vaikka heistä ei niin pitäisikään. Tätä neuvoa olen noudattanut parhaani mukaan joka puolella. Myös töissä.

Työpaikallani sattuu kuitenkin olemaan eräs henkilö, joka käytöksellään ja puheillaan nostattaa aina silloin tällöin niskakarvani pystyyn. Tiedän, että syy tähän reaktioon on varmaan minussa itsessänikin. Sen takia pyrinkin olemaan mahdollisimman neutraalisti tämän kyseisen henkilön käydessä hermoilleni, vaikka mielessä pyörii samanaikaisesti tusinan verran lauseita, jotka tekisi mieli suoltaa suusta ulos.

Eilen maanantaina kontrolli kuitenkin petti, ja menetin malttini tälle työkaverilleni.

* * *

Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kuin näin tapahtui. Mutta toisaalta nämä konfliktit on kuitenkin laskettavissa yhden käden sormilla. Pääasiassa olen siis onnistunut pitämään suuni supussa ja antanut viiltävien/töksäyttelevien/käskyttävien sanojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Eilen kuitenkin tilanne kärjistyi minusta riippumattomista seikoista. Sain kuulla asiasta, johon oli tahtomattani mutta pakosta joutunut vaikuttamaan. Mitään en ollut tehnyt väärin, olin vain tehnyt työtäni. Mikään ei ollut mennyt rikki, mutta sain silti kuulla aiheuttavani vahinkoa. Vaikka sitä vahinkoa ei siis todellisuudessa ollut tapahtunut.

Ei siis ihme, että hermot petti hetken mielijohteesta. Kaikkeahan minun ei tarvitse kuunnella ja sulattelematta niellä. Eikä varsinkaan ammattinimikkeeni ja statukseni saa antaa mahdollisuutta, saati oikeutta, tuollaiseen käytökseen.

* * *

Entinen kolleegani joutui ajoittain vastaavanlaisiin tilanteisiin samaisen ihmisen kanssa. Myös toinen edesmennyt ryhmämme jäsen kertoi samantyyppisistä episodeista. Tiedä sitten, hermostuivatko ja suuttuivatko he yhtä paljon kuin mihin minulla on ollut taipumusta. Mutta se ainakin on tullut todistettua, että tällä kyseisellä ryhmämme työntekijällä on yleinen tapa käyttäytyä ja sanoa, niin kuin hän tekee. Hän ei siis toimi sillä tavalla pelkästään minua kohtaan.

Jokaiselle työpaikalle mahtuu aina vähintään yksi besserwisser ja tärkeilijä. Heitä on vain opittava sietämään. Omasta mielestäni olen suoriutunut kyseisestä koitoksesta kelvollisesti, vaikka päänupissa on silloin tällöin kilahtanutkin.

Tilannetta onneksi helpottaa se, että minulla ei ole tätä siedätystä enää jäljellä kuin muutamia viikkoja (parhaimmassa tapauksessa). Sitten se on ohi.

Kunnes kohtaan mahdollisesti seuraavan samanlaisen jossain toisessa työssä.

:/