Mars ulos ja kamera käteen

Haaste heitettiin jälleen ilmoille, ja tietenkin ajattelin ottaa sen vastaan. Tällä kertaa aiheena: omat harrastukset ja mitä niistä suosittelisit muille.

Vapaa-aikansa voi omistaa mitä erilaisimmille jutuille. Hyvinvointinsa takia moni liikkuu tai urheilee jonkin lajin parissa. Niin minäkin. Tähän haasteeseen osallistun kuitenkin hieman toisesta liikkumiseen liittyvästä suunnasta ja näkökulmasta.

En siis suosittele varsinaista liikuntaharrastusta, vaikka saa toki tässäkin harrastuksessa liikkua ja kohottaa sykettä mielensä mukaan. Ihan sinusta ja mielihaluistasi riippuen voit lähteä liikkeelle juosten tai rauhallisesti kävellen. Suosittelen kuitenkin tuota jälkimmäistä – edes jossain vaiheessa liikkeellä olon aikana – sillä tähän harrastukseen liittyy olennaisesti eräs väline, joka vaatii pysähtymistä, suhteellisen tasaista hengitystä, havainnointikykyä ja myös ripauksen tarkkuutta sekä keskittymistä.

Haluan ehdottaa sinulle harrastukseksi luontokuvausta tai luonnossa kuvaamista.

Ja nimenomaan harrastuspohjalta tapahtuvaa valokuvausta, jota tehdään tilanteen ja kiinnostusten mukaan. Ei siis sillä tavalla, että päätetään (väki)pakolla etukäteen, että nyt minun pitää saada niin ja niin paljon sekä sellaisia ja sellaisia kuvia. Ei. Siitä ei kuitenkaan tule mitään, ja lopulta koko hommassa saattaa mennä totaalisesti hermot, kun mitään kaunista/järkevää/kivaa ei ole saanut taltioitua kameralle. Homma sujuu huomattavasti helpommin ja mielen kannalta rauhallisemmin, jos sen kameran kaivaa esille vasta siinä vaiheessa, kun jokin odottamaton tapahtuma tai yllättävä maisema sinkoutuu silmien verkkokalvoille. Näin sinulle jää talteen ja muistoksi parempia kuvia, joista voi tietysti myöhemmin tulla myös niitä parhaita otoksia.

Kun luonnossa liikkuu, siellä aina tapahtuu jotain. Eri asia sitten on, mitä niistä ihmissilmä onnistuu havaitsemaan. Maisemat pysyvät tietenkin paikoillaan ja ovat jatkuvasti nähtävissä, mutta eläimet ovat hyvin usein vikkelämpiä ja katovat helposti näkymättömiin. On silkasta tuurista kiinni, jos onnistuu nappaamaan kuvan, tai parhaimmassa tapauksessa useampia kuvia, kaksi- tai nelijalkaisista eläimistä. Tässä suhteessa vieläkin monijalkaisemmat, eli hyönteiset, saattavat olla niitä helpompia kuvauskohteita. Mutta sanon kokemuksesta, että niitäkin on ihan yhtä mukava tarkastella kameran takaa, vaikka tietenkin lintujen ja nisäkkäiden kuvaaminen olisi vielä astetta mukavampaa.

Jos ja kun luontokuvausta haluaa harrastaa, välineiden ei tarvitse olla ammattitasoisia. Muista, että pääpaino on tässä tapauksessa edelleen sanassa harrastus. Itse aloitin ihan Canonin perustaskukameralla, jota käytän edelleen aina silloin tällöin. Se riitti tuolloin tarpeisiini. Toki jos kuvauksesta innostuu enemmän, mikään ei estä tutustumasta parempiin kuvausvälineisiin ja mahdollisesti hankkimaan sellaisen. Tällöin saat palkaksi tai palkinnoksi parempilaatuisia kuvia (jos ja kun olet ensin opetellut käyttämään uutta kameraasi).

Aina ei tietenkään täydy olla sen takia liikkeellä, että saisi samalla valokuvattua. Joskus tekee ihan hyvää vain keskittyä ulkona ja luonnossa liikkumiseen – liikuitpa sitten kävellen tai juosten. Nauttia kevään ensimmäisistä lämpimistä auringon säteistä, meren tuoksusta, aaltojen loiskeesta, virkistävästä sateesta tai raikkaasta syystuulesta. Nauttia pehmeäntuntuisesta hiekkapolusta kenkien alla, lintujen laulusta ja puiden huminasta metsässä. Nauttia ennen kaikkea hiljaisuudesta ja rauhasta. Ne mahdolliset yllättävät, odottamattomat tilanteet ja näkymät taltioituvat muistiin pelkin silminkin katsottuna. Ei siihen välttämättä kameraa tarvita.

Mutta uskallan kuitenkin väittää, että paremmassa jemmassa ne muistot ovat kuviksi tallennettuina – riippuen tietenkin ihan henkilöstä ja hänen muistikapasiteetistaan. Kamera kannattaa siis pitää mukana ulkoillessa, ja se on hyvä kaivaa taskusta tai repusta esille, kun tuntuu siltä, että nyt sille saattaisi olla tarvetta. Kun herää ajatus, että tämän maiseman tai tämän pienen hetken haluan tallentaa muistoihin, jotka säilyvät. Tosin tuskin mikään on ikuista tässä maailmassa. Ei myöskään valokuvat. Varsinkin kun ne tänä päivänä ovat lähes tulkoon digitaalisessa muodossa meidän jokaisen kansioissa. Muista siis ottaa parhaimmista ja rakkaimmista kuvistasi varmuuskopiot. Voit myös miettiä niiden teettämistä paperikuviksi tai jos omistat sopivan tulostimen, printtaa kuvat itse.

Jos palataan sitten vielä hetkeksi siihen, minkä takia olen itse aikoinani innostunut kuvaamaan luonnossa ja miksi suosittelen kyseistä harrastusta muillekin.

Lähdetään liikkeelle siitä, että kiinnostus luonnossa liikkumiseen kasvoi ja vahvistui iän sekä ensimmäisen vakituisen työpaikan saamisen myötä. En siis olisi osannut kuvitella reiluna parikymppisenä opiskelijana lähteväni metsään tai merenrannalle tarpomaan kamera mukana. Ei. Silloin oli aivan muut kiinnnostuksen kohteet. Vielä 25 vuoden iän ylityskään ei muuttanut tilannetta, vaan meni pari, kolme vuotta, ennen kuin jotain alkoi tapahtua.

Ensinnäkin olin tavannut nykyisen avomieheni, joka oli (ja on edelleen) innokas luonnossa liikkuja ja kuvaaja. Toiseksi olin saanut sen työpaikan, joka ajan kanssa alkoi vaikuttaa alentavasti hyvinvointiini ja jaksamiseeni – lähinnä pitkien päivien takia. Tuolloin tuntui usein, että mieli ja kroppa kaipasivat jotain täysin työtehtävistä poikkeavaa.

Ratkaisuksi muodostui sitten vähitellen juuri tämä luonnossa liikkuminen. Ensin ja hyvin pitkään sen jälkeenkin lähdin ulos ilman kameraa. Lopulta se alkoi kuitenkin enemmän ja enemmän kulkea mukana sekä ilmaantua käsiin repun taskusta. Toisinaan se unohtui tahallaan kotiin, kun olin päättänyt, että tällä kertaa en keskittyisi lainkaan kuvaamiseen vaan nauttisin pelkästään ulkoilmasta ja luonnonmaisemista. Jotta olisin saanut sitä kaivattua energiaa työssä jaksamiseen.

Parin viimeisen vuoden aikana kuvausharrastukseni on jäänyt sivummalle lapsen saannin ja äitiyden myötä. En ole kuitenkaan täysin unohtanut sitä. Kamera kulkee edelleen usein mukana ja sopivan hetken tullen otan kuvan tai kaksi. Aivan kuten koko harrastuksen luonteeseen kuuluu: kuvataan tilanteen ja kiinnostuksen mukaan.

Jos siis haluat virkistää mieltäsi ja parantaa hyvinvointiasi, lähde luontoon liikkumaan. Juosten, hölkäten, kävellen – tyyli ja valinta on sinun. Jos haluat siihen lisäaktiviteettia, nappaa kamera mukaan ja ikuista vastaan tulevat, sinua miellyttävät paikat sekä maisemat. Ekstra jännitystä ja onnistumisen tunnetta nostattavat takuuvarmasti eläimet, jotka viitsivät olla sen verran hidasliikkeisiä, että suostuvat poseeraamaan riittävän pitkän ajan kamerasi edessä.

Ja muista: kamera ei ole aina pakollinen. Sen voi antaa olla rauhassa tai jättää kokonaan pois, jos siltä tuntuu. Tyyli ja valinta on edelleenkin siis sinun.

Kannattaa kokeilla, kehoitan sitä. Tiedä vaikka jos sattuisit innostumaan ja jäämään lopulta vähän koukkuunkin.

:)