Minusta ei tullut kisaleski

Juu, ei tullut ei.

Mutta sen sijaan tuli innokas jalkapallon MM-kisojen seuraaja. Vaikka eihän siinä niin pitänyt käydä.

(kuva täältä)

Eilinen kirjoitus vieroitusoireista taisi jo paljastaa, että se kärsijä ja kärvistelijä olen minä itse, eikä huushollimme mies. Minä olen se, joka on enempi ja innokkaammin seurannut näitä meneillään olevia kisoja ja jolla on ollut viime päivät kirjaimellisesti pallo aivan hukassa, kun ei sitä palloa ole pystynyt seuraamaan telkkarista.

Mutta kuten jo sanoin, en osannut olettaa, että menettäisin mielenkiintoni ja aikani kuukaudeksi jalkapallolle. Olen kuitenkin aina pitänyt sitä hieman tylsänä ja pitkäveteisenä lajina, kun eihän siinä edes tehdä paljon maaleja.

Sitten yhtenä iltana pari viikkoa takaperin tapahtui jotain ihmeellistä ja käsittämätöntä, kun löysin itseni sohvalta tuijottamassa juoksevia pelaajia sekä vuorotellen vierivää ja lentävää palloa. Sen jälkeen ei ollut enää paluuta takaisin, vaan tiesin, että tämä turnaus tullaan seuraamaan loppuun asti.

(kuva täältä)

En tiedä lähipiiristäni ketään toista naista, joka katsoisi jalkapallo-otteluita tällä hetkellä yhtä palavasti kuin itse teen. Meneillään olevat kisat tuntuvat kaiken kaikkiaan olevan suomalaistenkin suosiossa, mitä nyt olen sattunut lukemaan uutisia satatuhatpäisistä katsojaluvuista, joita ottelut ovat saaneet osakseen useampana kesäiltana. Tämä huomioiden uskallan veikata, että siellä telkkareiden ääressä on sittenkin ollut monia, monia muitakin suomalaisnaisia minun lisäkseni.

Joka kerta, kun tiedossa on jotkut suuret kisat, kuten juuri MM:t tai olympialaiset, esiin nousee hyvin usein termi kisalesket. Ainakin meillä Suomessa niitä mitä ilmeisemmin on, eihän heistä muuten puhuttaisi. Kun sitten taas katsoo ulkomaista televisiokuvaa, jossa miehet ja naiset yhdessä riehuvat ja juhlivat (tai istuvat suupielet alaspäin ja melkein purskahtavat itkuun) kisakatsomoissa, on vaikea kuvitella, että niissä kulttuureissa urheilu löisi yhtä helposti kiilan pariskuntien välille. Sen sijaan, että mies ja nainen etääntyisivät toisistaan urheilukisojen ajaksi, he nauttivat niistä yhdessä ja jakavat keskenään niin ilon kuin surunkin hetket. He eivät ehkä osaa tai pysty eristäytymään toisaalle suuren urheilutapahtuman ajaksi, vaan haluavat olla täysillä mukana huumassa – koska kaikki muutkin ympärillä olevat ovat.

Jalkapallohan on tunnetusti joissakin kulttuureissa enemmän kuin pelkkä urheilulaji. Se voi olla elämäntapa tai koko elämä – on sitä jopa uskonnoksikin luokiteltu. Ymmärrän kyllä miksi. Onhan se niin hieno laji – vaikka niissä otteluissa ei niin paljoa tapahtuisikaan.

(kuva täältä)

Nämä viikon sisään nähdyt MM-turnauksen ensimmäiset pudotuspelit ovat kuitenkin olleet jonkinlainen poikkeus. Niissä on ollut riittämiin seurattavaa ja jännitettävää. Valitettavasti omat suosikkini eivät vain ole juurikaan päässeet jatkoon. Niinpä puolivälierien alkaessa olen löytänyt tilalle uusia peukutuksen kohteita:

 

• Ottelu RANSKA – SAKSA: Ranska voittoon, koska pahuksen Saksa tiputti ronskin Algerian pois jatkosta

 

• Ottelu BRASILIA – KOLUMBIA: Kolumbia jatkoon, koska Brasilia voitti niukasti sympaattisen Chilen

 

• Ottelu ARGENTIINA – BELGIA: Belgialle voitto, koska Argentiina meni ja passitti ihanan Sveitsin kotiin

 

• Ottelu ALANKOMAAT – COSTA RICA: Costa Rica jatkoon, koska Alankomaat rökitti kuuman Meksikon

 

Eipä sitten muuta kun jännittämään. Niitä otteluita kun on taas vihdoin luvassa tänään ja huomenna.

Kisat siis jatkukoot – ja meikäläinen kiittää.

:)