Lapsuusmuistojen joulukalenteri – luukku 22: Pikkutytön mekkomuotia

Pelastin aikoinani itselleni muistoksi joitakin lapsuudessa käyttämiäni vaatteita. Joukossa on esimerkiksi kesäisiä ja talvisia pikkutytön mekkoja.

Talvikauden hepeniin kuuluu muun muassa tämä tummansininen, villakankainen juhlamekko.

IMG_5084_paint.jpg

Koko mekon olemuksesta näkee, että se ei ole nähnyt päivänvaloa vuosiin. Elämä säilytyslaatikossa on jättänyt siihen ryppyiset jälkensä. Oikein huollettuna siitä saa varmasti jälleen siistinnäköisen. Itse villakangas näyttää yhä moitteettomalta ja hyväkuntoiselta.

IMG_5096_paint.jpg

Mekko ostettiin minulle aikoinaan Japanista, jossa vanhempani olivat yhdistetyllä työ- ja lomamatkalla. Mekkoon kuuluu hakaneulalla kiinnitettävä rusetti, jonka paikkaa voi muuttaa mieltymysten mukaan. Itselläni se on aina ollut tuossa kauluksen alla.

IMG_5091_paint.jpg

Rusetin keskellä on kameekorun tyyppinen koriste. Ymmärrettävistä syistä juuri tuo koriste miellytti minua lapsena eniten koko mekossa. Jos sitä ei olisi ollut, olisin varmaan ollut melko vastentahtoinen pukemaan koko mekkoa päälleni.

IMG_5041_paint.jpg

Mutta käytetty sitä mekkoa on, kuten tästä yllä olevasta kuvasta näkyy. Minun vieressä olevalla pikkusiskollani oli samanlainen mekko, mutta siinä oli hieman erilainen rusetti.

Ja voi että tuota minun ilmettä… (heh)

* * *

Japanin mekon lisäksi olen säilyttänyt erään toisen lapsuuden aikaisen, jouluisen/talvisen mekon (joka on myös päässyt melko ryppyiseen kuntoon).

IMG_5095_paint.jpg

Tämä punainen puuvillamekko on jonkin verran arkisempi verrattuna äskeiseen villamekkoon. Tosin tähänkin mekkoon saa juhlavuutta noilla valkoisilla kauluksilla, jotka ovat irrotettavissa.

Mekko on ostettu Suomesta ja taitaa myös olla kotimainen. Ainakin lapussa oleva merkki ”Jassu” viittaisi sen olevan suomalaiselta yritykseltä. Alla olevassa kuvassa mekko on minulla päällä jossain tilaisuudessa. Mikä paikka ja mitkä juhlat – sitä en osaa kuvasta päätellä.

IMG_5057_paint.jpg

Näköjään mekon kanssa on täytynyt olla koruja ja käsilaukkukin. Aivan kuten aikuisilla.

🙂

 

Suhteet Oma elämä Lasten tyyli

Lapsuusmuistojen joulukalenteri – luukku 21: Joulujuhlat

Sekalaisesta kasasta valokuvia löytyi tässä eräänä päivänä seuraavanlainen kuva:

IMG_4996_paint.jpg

Siinä sitä ollaan joulujuhlissa, ja mitä ilmeisimmin musiikkileikkikoulun joulujuhlissa. Enpä oikein muista noista juhlista mitään, mutta hyvä, että niistä kuitenkin löytyy kuvamuisto. Aika tarkkaa puuhaa oli tuo esiintyminen, ainakin ilme on sen näköinen. Ja mikäköhän tuo punainen lappu tuossa lattialla on? Varmaan jokin merkki omasta paikasta, jonka kohdalla piti pysyä esiintymisen aikana.

Joulujuhlia tuli ja meni useitakin muskarin jälkeen. Erityisesti muistan ne kerrat, jolloin jouduin – vai pitäisikö sanoa pääsin – mukaan joihinkin esityksiin. Esikoulussa minut valittiin esittämään perheen äitiä ohjelmanumeroon, jossa laulettiin ”Kello löi jo viisi” (laulu tunnetaan paremmin nimellä Joulukirkkoon). Siinä me esikoululaiset istuttiin tuoleista rakennetussa reessä: etummaisina perheen isä sekä äiti (eli minä) ja takana lapset, joiden nimet laulun sanojen mukaan olivat Juhani ja Liisi. Voi, että se oli jännittävää ja kivaa 6-vuotiaan mielestä olla mukana jossain tuollaisessa! Sen takia juuri edelleen muistankin esityksen aika hyvin.

Ala-asteen neljännellä minut taas nakitettiin näyttelemään joulupukin muoria. Rooli kuulemma sopi minulle parhaiten, vaikka perusteluista minulla ei ole sen tarkempaa mielikuvaa. Mutta mielellänihän minä muoria esitin, koska itse joulupukkia oli valittu näyttelemään juuri se luokkamme poika, johon olin salaa ihastunut. Itse esityksestä ja sen juonesta en muista paljoakaan, paitsi sen, että lausuin siinä jonkin runon. Noin muuten näytelmän esittäminen jännitti paljon etukäteen. Kaikkein eniten huoletti tietenkin vuorosanojen muistaminen. Mitään suurempia mokia ja kömmähdyksiä ei mielestäni kuitenkaan sattunut kenellekään, eli esitys saatiin lopulta hoidettua hienosti.

* * *

Olen viimeksi ollut jonkinlaisissa joulujuhlissa lukioaikoinani. Seuraaviin juhliin tulee sitten varmaan kutsu poikamme kautta. Tänä jouluna oli jo juhlat päiväkodissa, tosin ne vietettiin vielä puurojuhlana.

Mutta oikein mukavat juhlat ne olivatkin.

🙂

Suhteet Oma elämä