Lahjaton joulu
Tavaraa on liikaa.
Niinpä näin joulun lähestyessä olisi hyvä miettiä, josko sen voisi viettää lahjattomana.
Itse pyrin tähän – ainakin melkein. Pojalle olen hankkinut Karhuherra Paddington -dvd:n restauroituna versiona. Sukulaisille ja tuttaville on luvassa viinipullot. Enempää en ajatellut päätäni vaivata joululahjoilla tänä vuonna. Miehen kanssa on sovittu, että emme anna toisillemme paketin pakettia.
Helppoa, sanon minä.
* * *
Teema Lahjaton joulu tuntuu olevan enempikin tapetilla tällä hetkellä. Viime viikkoina olen kuullut ja lukenut siitä muodossa jos toisessa vähän joka paikassa. Marraskuun lopussa vietettiin Älä osta mitään -päivää, ja sen kautta sain tietää Krääsättömästä joulusta. Se on Luonto-Liiton koordinoima kampanja, jolla kuluttajat haastetaan viettämään kulutusvalveutunutta joulua. Tarpeettoman krääsän ja turhien tavaroiden sijaan ihmisiä kehotetaan sekä innostetaan hankkimaan läheisilleen ja ystävilleen aineettomia lahjoja. Hyvä ja varteenotettava vaihtoehto on myös käyttää aiotut joululahjarahat – tai ainakin osa niistä – hyväntekeväisyyteen.
Viime sunnuntain Helsingin Sanomissa kerrottiin, että joulukauppa pienenee jälleen tänä vuonna Suomessa. Kaupan liitto ennustaa 1,5 prosentin laskua viime vuoteen. Jo vuosi sitten joulumyynti oli laskusuunnassa, sillä se oli vähentynyt 1,7 prosenttia verrattuna sitä edelliseen vuoteen. Tilanne on kuulemma poikkeuksellinen, kun joulukauppa vähenee kahtena vuonna peräkkäin.
Kaupan liiton toimitusjohtaja Juhani Pekkala toteaakin Helsingin Sanomien kirjoituksessa, että joulumyynnin lasku on harvinaista ja että viimeksi näin on käynyt ilmeisesti 90-luvun laman aikana. Tänä vuonna joulumyyntiin vaikuttaa heikko taloustilanne ja kuluttajien heikentynyt ostovoima.
Tai sitten kuluttajista, tai ainakin osasta, on jo tullut valveutuneita, eivätkä he halua tuhlata rahojaan tarpeettomasti. Voihan tämäkin olla yksi hyvä selitys pienentyneelle joulukaupalle.
* * *
(kuva täältä)
Mietin monena aikaisempana jouluna, mitä hankkisin sukulaisille ja tutuille lahjaksi. Hyvin usein pähkäilyt päätyivät huokauksiin, tuskailuun ja hermojen menettämiseen, kun kiertelin kauppoja ja odotin maksuvuoroani liian pitkissä kassajonoissa.
Yhtenä jouluna jätin lahjat kokonaan ostamatta, koska minulla ei yksinkertaisesti ollut niihin varaa. Tämä tapahtui ennen ammattikorkeasta valmistumistani, jota edeltävänä aikana minulla ei juuri ollut tuloja ja jouduin huolehtimaan tarkasti rahanmenosta. Seuraavan joulun koittaessa olin jo päässyt töihin, joten rahasta ei tuolloin ollut enää pulaa. Aloin sinä jouluna kuitenkin miettiä uusiksi lahjojen osto- sekä hankkimisperiaatteitani, koska edellisjoulu oli sujunut ja mennyt hyvin ilman paketteja. Kallistuin pikku hiljaa siihen suuntaan, että on aivan yhtä perusteltua ja hyväksyttävää antaa ihmisille jotain itse tehtyä tai aineettomia lahjoja.
Ja sillä tiellä olen pysynyt.
* * *
Tämä joulu – se on minulla krääsätön.Tai ainakin melkein krääsätön, jos se pojalle hankittu Paddington-dvd luokitellaan jostain syystä krääsäksi.
🙂
