Suurin piirtein samoihin aikoihin, kun aloitin koulun, aloin käymään myös pianotunneilla. En ollut ajautunut mihinkään musiikkiopistoon, vaikka olinkin käynyt siellä pyrkimässä, vaan kävin viikoittain yksityisopettajan tunneilla.

Harrastukseni jatkui vuosia, ja sinä aikana opettajakin ehti vaihtua muutamaan otteeseen. Heillä kaikilla oli tarve soitatuttaa minulla sekä Aaronin että Thompsonin pianokouluja, jotka koostuivat kumpikin useammasta nuottikirjasta. Itse en olisi niistä niin piitannut, mutta tunnollisesti harjoittelin ja tein soittoläksyt aina viikottain.

Jos minulta olisi kysytty, olisin mieluiten vain soittanut Suuria Toivelaulukirjoja ja joululauluja. Onneksi joku soitto-opettajistani pyysi vanhempiani hankkimaan minulle jossain vaiheessa Lasten Omat Joululaulut-nuottikirjan, josta harjoittelin soittamaan niiden pianokoulujen lisäksi.

(kuva täältä)

Muistan hyvin, miten paljon pidin tuosta kirjasta. Suosikkilaulujani taisivat olla ainakin kaikki yö-kappaleet eli Sinivuorten yö, Jouluyö, juhlayö ja Tonttujen jouluyö.

Oma kipaleeni nuottikirjasta, samoin kuten ne Aaronin ja Thomsonin pianokoulutkin, on jossain varaston laatikossa. Vanha lapsuuden kodin pianokin on tallella – toistaiseksi ainakin vielä siellä lapsuuden kodissa, vaikka kovin sitä on tarjoiltu meille tänne nykyiseen kotiin.

Mutta ehkä jonain päivänä tuo vanha musta piano lopulta päätyy takaisin minun luo. Sitä ennen sille olisi kuitenkin päätettävä sopiva paikka.

🙂