Meillä oli koulussa ensimmäisellä ja toisella luokalla kiva opettaja, joka järjesti luokassa pikkujoulut aina joulukuussa ennen koulun varsinaisia joulujuhlia.

Ensimmäinen muistikuvani viettämistäni pikkujouluista on nimenomaan tuolta ajalta. En osaa hahmottaa tarkasti erikseen ekan ja tokan luokan juhlia, mutta ei kai sillä ole niin väliä. Mitä ilmeisimmin järjestelyt ja ohjelma sujuivat suurin piirtein samalla tavalla niissä molemmissa.

Kotiin oli saatu hyvissä ajoin ohjeet, mitä pikkujouluihin oli otettava mukaan. Tonttulakki – tietenkin – ja pöytäkynttilä sekä jonkinlainen kynttilän alunen. Tuikkukynttilää ei suositeltu, tällainen hämärä mielikuva minulle tuli, kun aloin muistella näitä ala-asteen pikkujouluja.

Niin, ja tietysti lahja. Sehän oli se kaikkein tärkein. Sellainen oli ostettava, jos halusi vastaavasti saada juhlista itselleen jonkun toisen oppilaan hankkiman lahjan. Lahjan ei tarvinnut olla mikään kummoinen, ja se sai maksaa muistaakseni noin viisi markkaa.

* * *

Pikkujoulujen ajaksi luokan järjestystä muutettiin mukavammaksi. Pulpetit laitettiin hevosenkengän muotoon opettajan pöydän ympärille. Sen jälkeen sai kaivaa esille oman tonttulakin ja kynttilän. Lakki vedettiin päähän ja kynttilä laitettiin aluselle pulpetin etureunalle. Opettaja kiersi vuorotellen kunkin oppilaan luona sytyttämässä kynttilät. Lahjat pudotettiin opettajan mukana kuljettamaan säkkiin.

Vaikka minulla on näistä alkujärjestelyistä näinkin selkeät muistikuvat, en kuitenkaan muista yhtä hyvin, mitä pikkujouluissa sitten tehtiin (lahjojen avaamisen lisäksi). Ajattelisin, että syötiin ainakin piparkakkuja ja juotiin mehua. Ehkä tarjolla oli myös rusinoita ja karkkia, kenties suklaatakin. En tiedä, laulettiinko joululauluja, mutta ainakin saimme todennäköisesti olla ja puhua vapaammin kuin normaalisti (opettajamme oli tunnettu erinomaisesta kurinpidostaan, johon me oppilaat olimme myös yllättäen hyvin sopeutuneet). Liikkua sai mielensä mukaan, kunhan vain muistimme, että meillä jokaisella oli se oma kynttilä palamassa pulpetilla.

Kaikista syömisistä ja yhdessä olosta huolimatta tärkeintä koko pikkujouluissa taisi kuitenkin olla ne lahjat. Itse en todellakaan muista, mitä itse vein lahjaksi ja kuka luokkakavereistani sen sai. Sen sijaan muistan kyllä paremmin, minkälainen paketti itselleni päätyi. Siinä oli nimittäin tällä 7- tai 8-vuotiaalla (en osaa sijoittaa tätä tapahtumaa tarkemmin joko ekan tai tokan luokan pikkujouluihin) ihmettelemistä, kun lahjapaperin alta paljastui laatikko, jossa oli hehkulampun kuva. Tuijotin laatikkoa varmaasti jotenkin vieroksuen ja kummastelin, miksi joku oli ostanut minulle lampun.

Siinä meni tovi, ennen kuin lopulta sain laatikon avatuksi. Kun ymmärsin, ettei siellä sittenkään ollut mitään tyhmää lamppua, mieli muuttui heti iloisemmaksi. Olinkin saanut lahjaksi suloisen, valkoisen pehmolelupupun. En muista, keneltä oppilaalta lahja oli, mutta kekseliäs äiti tai isä hänellä oli ollut, kun oli tunkenut lahjan hehkulamppulaatikkoon, ilmeisesti helpottaakseen paketoimista.

* * *

Ensimmäisen ja toisen luokan jälkeen meillä ei enää ollut vastaavanlaisia pikkujouluja, sillä opettajamme jäi toisen luokan kevään jälkeen eläkkeelle. Tämä tuntui silloin todella ikävätä ja surulliselta, sillä tiukasta kuristaan huolimatta hän oli erittäin pidetty niin meidän oppilaiden kuin vanhempienkin keskuudessa.

Mielenkiinnosta googlasin opettajamme nimeä ja sain sellaisen käsityksen, että hän olisi edelleen elossa. Tämä oli aivan mahtava kuulla, lämmitti sydäntä ja toi muistoja mieleen. Muitakin kuin niitä pikkujoulumuistoja.

🙂