Minusta ja Lidlistä ei voinut puhua samassa lauseessa vielä alkuvuodesta. Eikä tietysti myöskään ennen sitä. Karsastin kyseistä kauppaketjua jostain syystä enkä osaa edelleenkään selittää, miksi näin tein.

Mutta sitten tämän vuoden helmi-maaliskuussa koitti aika, jolloin minun oli alettava seuraamaan hieman tarkemmin, mihin oikein syynään rahaa, koska hoitovapaalla käyttämäni säästötilin varat uhkasivat huveta aivan liian nopeasti loppuun. Joskus noihin aikoihin eksyin myös meidän paikalliseen Lidliin. En tietenkään ensimmäistä kertaa, sillä olin aikaisemmin onnistunut käymään siellä peräti työhaastattelussa. Tämä kaikki tapahtui aikaa ennen nykyisen työpaikkani saamista sekä aikana, jolloin olin vastavalmistunut ja työtön sekä hiljattain muuttanut nykyisen avomieheni luokse asumaan täysin tuntemattomaan kaupunkiin. Onnistuin sitten lopulta saamaan töitä Lidlistä, mutta en ehtinyt olla siellä päivääkään, koska pitkän harkinnan jälkeen en halunnutkaan ottaa paikkaa vastaan.

No mutta, nyt eksyin jo vähän liikaa raiteilta. Minunhan piti puhua siis leluista.

Mutta kerrotaan vielä nopeasti, että tuon tämän vuoden alkukevään eksymisreissun jälkeen minusta on kuoriutunut aika säännöllinen Lidlissä kävijä. Kunnostautumista on tapahtunut sen verran paljon, että pistäydyn siellä kerran parissa viikossa – ja jos oikein innostun, jopa kerran viikossa.

Mutta nyt vihdoin niihin leluihin.

Lidlistähän voi tunnetusti ostaa elintarvikkeiden lisäksi myös paljon muuta. Kuten vaikkapa leluja. Ja aikas mukavia ja hauskoja leluja siellä onkin tullut vastaan, kun on katsellut läpi niitä metreittäin löytyviä metallisia, jalallisia koreja.

Minulla ja miehellä on periaatteena, että emme osta pojalle juurikaan leluja, koska niitä tulee kyllä muuten aivan riittämiin muilta tahoilta. Nämä Lidlin lelut ovat kuitenkin meidän ostamia. Omiin ostopäätöksiini vaikuttivat lelujen käytännöllisyys ja kehittävyys. Niin, ja tietenkin hauska ulkonäkö.

Tämä maatila-aiheinen palapeli on pojan suosikki. Se tehdään ainakin kerran päivässä. Nykyään poika osaa tehdä sen yksin – ja yllättävän nopeasti ottaen huomioon, että hän täyttää alkusyksystä kaksi vuotta.

Sen sijaan tämän kirjan palapelit vaativat vielä äidin avustusta. Mutta innokkaasti niitäkin tehdään pienestä vaikeusasteesta huolimatta.

Itse tykkään tästä kirjasta, koska siitä löytyy monta palapeliä, jotka ovat kuvituksiltaan ihania ja värikkäitä. Hauskana lisänä jokaiseen palapeliin kuuluu lyhyt tarina.

Tämä nalleaiheinen juttu on palapeli sekin, vaikkei ihan siinä perinteisessä muodossa. Siinä saa koota erilaisia nallehahmoja vaihdellen niiden vaatteita, kenkiä ja mielialoja. Lelu ei kuitenkaan aivan vielä sovellu meidän taaperolle, joka tykkää lähinnä kasata paloja ja laittaa ne takaisin laatikkoon. Tai sitten vaihtoehtoisesti hän innostuu heittelemään nallen osia ympäriinsä äidin keräillessä niitä sitten myöhemmin helpoista ja ei-niin-helpoista paikoista.

Ja sitten löytyy vielä tämä suloinen eläintarha. Minun ehdoton suosikki ja lemppari. Kyllä poikakin tykkää.

Tarhaan kuuluu luonnollisesti joukko erilaisia eläinhahmoja, eläintenhoitaja sekä muutamia ruokaan ja ympäristöön liittyviä kuviopaloja. Plussaa siitä, että nämä kaikki on tehty puusta. Itse tarha-alusta on kuitenkin tukevaa pahvia.

Plussaa myös siitä, että eläintarha taittuu laatikoksi, jonka voi tarvittaessa ottaa helposti mukaan. Laatikossa oleva magneettil pitää systeemin hyvin kasassa.

Sen lisäksi, että nämä Lidlin lelut ovat hauskoja ja kivannäköisiä, ei niitä ollut hinnallakaan pilattu. Eläintarha maksoi eniten, kympin verran – tosin alennuksen jälkeen. Mutta silti. En osaa heti lähteä veikkaamaan, mistä muualta (paitsi ehkä kirppareilta) voisi löytää vastaavaan hintaan hyvälaatuisia leluja. Hyvälaatuinen merkitsee tässä tapauksessa siis samaa kuin puusta valmistettu. Kokemuksen perusteella niitä nyt näyttäisi ainakin saavan Lidlistä. Ei toki aina, vaan silloin tällöin.

En tiedä, onko enää mahdollista palata aikaan, ennen kuin minusta tuli tämän Suomeenkin rantautuneen saksalaisen ketjun melkein-vakioasikas. Tuskinpa. Olen tainnut vähän takertua sen heittämään verkkoon, josta ei ilmeisesti helpolla pyristellä irti. Mutta ehkä se on hyvä se. Sanoohan moni nimittäin, että Lidl on paras.

🙂