Vesimeloni-inkiväärijuoma

Viime viikolla, kun ulkona oli kuumat ja paahtavat kelit, pyöräytin virvokkeeksi vesimelonista tehtyä juomaa, joka oli maustettu tuoreella inkiväärillä ja limen mehulla.

IMG_4560_paint.jpg

Alkuperäinen ohje juomaan löytyy täältä, mutta olen muokannut sitä hieman mieleisekseni.

Pirteä vesimeloni-inkiväärijuoma (8 annosta)

  • noin kilo vesimelonia
  • 2 limeä
  • 0,5 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
  • 1 litra virvoitusjuomaa (esim. sitruunanmakuinen) tai sitruskivennäisvettä
  • jääpaloja

Tee näin:

  1. Halkaise vesimeloni lohkoihin ja poista niistä tarvittaessa siemenet. Kuutioi ja soseuta koko meloni.
  2. Maun mukaan purista mehu joko yhdestä tai kummastakin limestä. Lisää mehu soseutetun vesimelonin joukkoon. Jos käytät vain yhden limen mehun, viipaloi toinen lime koristeeksi. Itse ainakin totesin yhden limen olevan liian vähän, joten puristin ne molemmat .
  3. Raasta pieni pala tuoretta inkivääriä ja lisää se soseen joukkoon.
  4. Anna juoman tekeytyä ja maustua tässä vaiheessa jääkaapissa vähintään pari tuntia. Sekoittele aina silloin tällöin.
  5. Lisää virvoitusjuoma tai kivennäisvesi mehun joukkoon juuri ennen tarjoilua. Kaada pienissä erissä, sekoita ja maista, kunnes juoman maku tuntuu mieleiseltä.
  6. Lisää lopuksi joukkoon jääpaloja ja mahdolliset valmistuksesta jääneet limen viipaleet.
  7. Tarjoile ja nauti!

Itse käytin mehussa sitruunanmakuista limpparia, ja liikaa käytettynä se olisi tehnyt mehusta liian imelän. Niinpä ajattelin, että tilalle voisi yhtä hyvin käyttää sitruksenmakuista kivennäisvettä. Tai miksei myös tavallista kivennäisvettä ja sitruunan mehua.

Laitan nämä variaatiot kokeiluun, kunhan lämpimämmät kelit ovat taas täällä. Niin no, sopiihan tämä myös vallan mainiosti sadepäivien juomaksi. Ei se nyt niin tarkkaa ole.

🙂

 

Koti Ruoka ja juoma

Menopelejä menneiltä vuosilta

Suhteeni autoihin on…miten sen nyt muotoilisi…ei täysin välinpitämätön mutta ei täysin kiinteäkään. Omassa autossa on tärkeää, että se on luotettava eikä jätä sähkövikojen tai muiden ongelmien takia tien päälle. Auton huoltoon ja kunnossapitoon olen asennoitunut mentaliteetilla, että minun täytyy vain huolehtia, että nelipyörä pääsee tarpeeksi usein pesuun ja määräajassa katsastukseen. Kaiken muun huoltoon liittyvän muistamisen, to do-listat ja tilpehöörit olen jättänyt luottavaisesti miehen ja tietenkin myös huoltofirman vastuulle. Ja hyvin tämä järjestely on toiminut. Ei siis ole ollut valittamista eikä moittimista.

Jos suhteeni nykyajan autoihin on jotain häilyvää välinpitämättömyyden ja välittämisen rajamailta, kiinnostukseni vanhoihin autoihin on aivan jotain muuta. Ihailen ja ihastelen niitä sekä olen jo pitkään halunnut omistaa sellaisen (tai toivonut miehen omistavan sellaisen). Ja jos ei muuta niin vähintään toivoisin joskus pääseväni sellaisen kyytiin ajelulle.

Tästä päästään kehnon aasin sillan kautta viime viikonloppuun, jolloin Billnäsin ruukissa järjestettiin perinne- ja antiikkipäivät. Tapahtuman lähellä sijaitsevalla Ruukkikirppiksellä oli samaan aikaan näytteillä joukko vanhoja autoja. Tietenkin askeleet suuntasivat myös sinne.

Ja seuraavanlaisia komistuksia siellä oli vastassa.

IMG_4561_paint.jpg

Ford Vedette Versailles, -56

 

IMG_4562_paint.jpg

Mercedes Benz, -64

 

IMG_4563_paint.jpg

Fiat 600, -72

 

IMG_4565_paint.jpg

Ford Anglia, -67

 

IMG_4566_paint.jpg

MG MGB Roadster, -63

 

IMG_4567_paint.jpg

BMW LS, -65

 

IMG_4568_paint.jpg

Vasemmalla: Opel Olympia Record, -56. Oikealla: Fiat 1100, -59.

 

Nämä viimeisen kuvan kaksi yksilöä olivat myynnissä ja ilmiselvästi jonkinlaista remonttia vailla.

(Voi huokauksien huokaus)

 

IMG_4569_paint.jpg

En seuraa, en. Mutta mielelläni ottaisin sinut kunnostettuna kesämenopeliksi.

🙂

 

 

Kulttuuri Sisustus DIY Suosittelen