”Mitä toiset edellä, sitä muut perässä.”

Näin voi hyvin sanoa niiden muutaman uutisjutun perusteella, jotka olen viime aikoina lukenut.

* * *

Kirjoitin aikaisemmin, kuinka meidän kotikaupungissa, Raaseporissa, on päätetty aloittaa toisen kotimaisen kielen, ruotsin tai suomen, opetus kaikille oppilaille ensimmmäisenä pitkänä, vieraana kielenä (eli A1-kielenä) heti ykkösluokalta lähtien. Tämä muutos astuu voimaan ensi vuonna. Melko pian Raaseporin päätöksen jälkeen samoille linjoille alkoi kallistua ensin Sipoo ja sittemmin myös Porvoo viime vuoden loppupuolella. Tosin itse sain tietää näistä aikomuksista vasta hiljattain.

Rehellisesti sanottuna en olisi uskonut, että meidän kaupungin viime syksynä tehtyä päätöstä alettaisiin kopioimaan jossain muuallakin Suomessa. Sen verran erikoiselta ja ennen kuulumattomalta ratkaisulta se kuulosti. Kerroin tuossa linkkaamassani kirjoituksessa (ja tarkensin asiaa myöhemmin vielä kirjoituksen kommettiosiossa), että itseäni Raaseporin uusi kieliohjelma ei närästänyt tai häirinnyt juuri lainkaan. Näin siksi, että perheemme on kaksikielinen, enkä nähnyt uudistuksessa meidän osaltamme mitään sen suurempaa haittaa. Toisaalta minulle/meidän perheelle olisi sopinut täysin hyvin myös se vanha malli, jota muualla Suomessa toteutetaan. Eli oppilaat ja vanhemmat saisivat itse päättää, mitä kieliä ja minkä oppimäärän mukaan niitä opiskeltaisiin heidän perheissään.

Mutta näillä nyt mennään, ja vuonna 2016 kaupungissamme aletaan opiskella kieliä uuden opetussuunnitelman mukaisesti. Päätökseen on esitetty vastalauseita ja lisäselvityksiä, mutta niillä ei ole ollut vaikutusta. Politikkojen näkemykset ja perustelut eivät ole näköjään mitenkään horjutettavissa, mikä on sääli.

Suuri sääli.

Ja oikeastaan myös aika epäoikeudenmukaista.

* * *

Raasepori on kaksikielinen kaupunki, jossa ruotsinkieliset ovat enemmistöä suomenkielisiin nähden. Toki löytyy alueellisia eroja, mutta pääpiirteittäin ruotsi on vallitseva kieli. Tämä asetelma heijastuu myös paikallispolitiikassa ja tuntuu vaikuttavan poliittiseen työskentelyyn sekä päätöksentekoon. Kunnanvaltuutetuista suurempi osa on ruotsinkielisiä, he vetävät samaa köyttä ja tekevät yksimielisiä päätöksiä. Ja vielä sellaisia päätöksiä, jotka näyttävät olevan sovussa heidän ajatustensa sekä päämääriensä kanssa välimättä siitä, mitä vähemmistö eli suomenkieliset ovat asioista mieltä. En sano, että näin tapahtuisi aina, mutta ainakin tämän uuden kieliohjelman kohdalla on valitettavasti käynyt näin.

Uutta kieliohjelmaa on perusteltu pitkälti vedoten kaupungin kaksikielisyyteen ja toisaalta myös taloudellisiin seikkoihin. Molemmat kielet, suomi ja ruotsi, ovat läsnä kaupunkilaisten jokapäiväisessä elämässä: he ovat tottuneet kuulemaan ja käyttämään niitä. Kaupungin eri kouluissa kielten opetus on toteutettu tähän saakka eri tavoin, ja olisi tarkoituksenmukaisempaa sekä kustannustehokkaampaa käyttää yhtä yhteistä kieliohjelmaa, joka olisi samalla helpommin hallinnoitavissa. Uutta kieliohjelmaa on kuvailtu myös yhdenvertaiseksi. Sitä se on varmaankin, mutta oikeudenmukainen se ei kuitenkaan ole.

Kun Raaseporissa aloitetaan kielten opiskelussa ensi vuonna uudet kuviot, ne eivät juurikaan tuo muutoksia kaupungin ruotsinkielisille oppilaille. He ovat tähänkin asti valinneet pääsääntöisesti suomen ensimmäiseksi pitkäksi, vieraaksi kieleksi (A1) ja englannin toiseksi pitkäksi kieleksi (A2). Suomenkielisille oppilaille on sen sijaan tiedossa enemmän muutoksia, sillä he ovat tähän saakka ottaneet joko ruotsin tai englannin A1-kieleksi, minkä vuoksi kaupungin kouluissa on ollut eri tavoin toteutettua kielten opetusta. Jatkossa suomenkieliset opiskelevat ainoastaan ruotsia A1-kielenä, ja englannin pystyy valitsemaan A2-kieleksi.

Kieltämättä eihän se reilulta kuulosta, että kielten opiskeluun liittyvää valinnaisuutta ollaan rajoittamassa. Etenkin, kun se ei vaikuta kaikkiin oppilaisiin samalla tavalla ottaen huomioon juuri, miten kieliä on valittu aikaisemmin. On myös syytä muistaa, että vaikka uusi kieliohjelma toimisi Raaseporissa, se voi kuitenkin olla ristiriidassa muualla maassa toteutettavan opetussuunnitelman kanssa. Mikä on tilanne esimerkiksi sitten, kun raaseporilainen oppilas muuttaa kesken koulunkäyntinsä toiselle paikkakunnalle? Pystytäänkö hänelle tuolloin edelleen tarjoamaan hänen opiskelemiaan kieliä ja vielä samojen oppimäärien mukaisesti? Entä miltä uusi kieliohjelma näyttää ulkopuolisten silmin, jotka ajattelevat muuttavansa Raaseporiin? Saattaa olla, että se vaikuttaa negatiivisesti heidän suunnitelmiin. Ei varmastikaan kaikkien, mutta joidenkin kyllä. 

* * *

Edellä mainitut seikat huomioiden minusta on siis jotenkin hullunkurista, että myös Sipoossa ja Porvoossa ollaan miettimässä siirtymistä samanlaiseen kieliohjelmaan kuin meillä. Eihän siinä mitään, kaikkea saa suunnitella. Raaseporin tavoin Sipoo ja Porvoo ovat myös kaksikielisiä kuntia (tosin poikkeuksena, niissä molemmissa suomenkieliset ovat selvä enemmistö). Kummallakin paikkakunnalla rkp:läiset kunnanvaltuutetut ovat kunnostautuneet mahdollisen uuden kieliohjelman eteenpäin viejinä. Sipoossa ja Porvoossa on ilmeisesti kuitenkin ollut tähän saakka se poikkeuksellinen tilanne, että ruotsia ei ole voinut juuri opiskella siellä pitkän oppimäärän mukaan. Mutta tarvitaanko tilanteen muuttamiseksi välttämättä sellainen kieliohjelma, joka tekee ruotsista samalla myös pakollisen pitkän kielen?

Ruotsia – kuten muitakin kieliä – on hyvä ja hienoa opiskella pienestä pitäen. Mutta niissä olisi aina oltava mahdollisuus valinnaisuuteen. 

🙂