Raja on Riikka Pulkkisen esikoisromaani. Samalla myös ensimmäinen kirja, jonka olen häneltä lukenut. Ajattelin aloittaa tutustumisen hänen tuotantoonsa tässä kronologisessa järjestyksessä.

Miksi tartun Riikka Pulkkisen ensimmäiseen kirjaan vasta nyt, kahdeksan vuotta sen ilmestymisestä? Vaikka olen aiemmin kuullut puhuttavan hänen teoksistaan, ja jo silloin teki kovin mieli ryhtyä lukemaan hänen tekstiään. Niin, se jäi vain yksinkertaisesti lojumaan lukemattomien kirjojen listalle, ilman mitään sen tarkempaa syytä tai selitystä. Ratkaisevan sysäyksen kirjan aloittamiseen antoi kuitenkin Rajasta tehty kolmiosainen tv-sarja, joka esitettiin reilu kuukausi sitten. En katsonut sitä, koska en halunnu pilata ennalta lukukokemusta. Sen sijaan menin kirjastoon, lainasin kyseisen kirjan ja luin sen. Vihdoin ja viimein.

Rajassa on kaksi tarinaa, jotka eivät sinänsä ole kytköksissä toisiinsa. Sen sijaan niiden henkilöt ovat. Toisessa tarinassa nainen, nimeltään Anja, on naimisissa Alzheimerin tautia sairastavan miehen kanssa. Mies on pyytänyt Anjalta apua armokuolemaan. Anja ei ole kieltäytynyt pyynnöstä, mutta toisaalta hän ei ole selväsanaisesti luvannutkaan auttaa miestään. Tilanne on jäänyt avonaiseksi, jossa muistisairas mies olettaa vaimonsa toteuttavan aikeen heti, kun tämä on siihen valmis. Samaan aikaan Anja pohtii ja miettii, empii ja epäröi, tekee valmisteluja kuoleman auttamiseen, odottaa sopivaa ja oikeaa hetkeä tekonsa toteuttamiselle. Hetkeä, jolloin hän tietää olevansa siihen enemmän kuin valmis.

Kirjan toisessa tarinassa esiintyy nuori, ensimmäisen vuoden lukiolaistyttö. Hänen nimensä on Mari, ja hän on Anjan siskontyttö. Mari vaikuttaa olevan kokeilunhaluinen mutta myös epäröivä ja itseään hakeva. Hän leikittelee ajatuksella kuolemasta ja ajautuu aina välistä viiltelemään itseään. Kaiken tämän tunnekohun keskellä Mari huomaa, että hänen äidinkielenopettajansa näyttää olevan kiinnostunut hänestä. Opettaja on naimisissa ja kahden lapsen isä. Mari hyppää tilanteeseen mukaan ja vastaa opettajansa tunteisiin. Heidän välilleen syntyy lyhytaikainen mutta kiihkeä suhde. Sen aikana Mari ehtii rakastua, opettaja puolestaan haluaa pistää lopun koko jutulle. Kun tämä selviää Marille, elämä menettää merkityksensä, ja hän alkaa jälleen miettiä kuolemista.

Nimensä mukaisesti Rajassa asetetaan vastakkain asioita ja aiheita, joiden välinen raja on häilyvä sekä helposti ylitettävissä. Elämä vastaan kuolema. Nuoruus vastaan aikuisuus. Kokemattomuus vastaan kokemus. Rakkaus vastaan hyväksikäyttö. Mutta selvimpänä ja toistuvimpana parina on kuitenkin oikein vastaan väärin. Onko oikein vai väärin auttaa toista kuolemaan, vaikka tällä olisi elämää ja elinvuosia vielä jäljellä hankalasta sairaudesta huolimatta? Onko oikein vai väärin ajautua suhteeseen itseään selvästi nuoremman tai vanhemman henkilön kanssa, vieläpä oppilas-opettaja -tasolla, vaikka suhde saattaisi hyvinkin olla puhdas rakkaussuhde? Nämä ovat kysymyksiä, joihin ei voi vastata pelkästään oikein tai väärin. Ja perustelut vastausten takana, ne riippuvat ihan vastaajasta, hänen elämänkokemuksestaan sekä arvomaailmastaan.

Riikka Pulkkinen on siis onnistunut sangen mainiosti herättämään kysymyksiä ja keskustelua kirjoittaessaan esikoiskirjaansa. Niiltä ei tosiaan voi välttyä, ja tässä suhteessa lukukokemusta voi pitää onnistuneena. Kirjan tapahtumat jäivät vahvasti mieleen ja palautuivat hetkittäin takaisin vielä kirjan lopettamisen jälkeenkin. Teksti oli helppoa ja sujuvaa luettavaa, tosin paikoittain joissain henkilöiden keskusteluissa sanat töksähtelivät, ja rytmi muuttui takeltelevaksi. Kirjan loppuosa jäi avonaiseksi ja heiveröiseksi. Kumpikaan tarinoista ei saa selvää päätöstä. Jää ikään kuin lukijan omaksi päätettäväksi tai arvuuteltavaksi, mitä seuraavaksi mahdollisesti tapahtui ja mitkä olivat seuraamukset. Ilmeisesti kukin meistä saa kuvitella omasta mielestään parhaan lopun tarinoille. Lopun, joiden tapahtumista heijastuu meidän kunkin oma arvomaailma ja miten me suhtaudumme asioihin.

On rohkeaa, että Riikka Pulkkinen on nostanut esikoisteoksessaan esille vaiettuja aiheita. Toisaalta niissä esiintyy ennalta arvattavat ihmisparit, kun vanhempi miesopettaja ihastuu alaikäiseen lukiolaistyttöön. Mitä jos tilanne olisi ollut toistepäin, naisopettaja olisi ollut kiinnostunut nuoresta lukiolaispojasta? Ainakin se kuulostaisi mielenkiintoisemmalta vastakkainasettelulta, herättäisi erilaisempaa pohdintaa ja taatusti toisenlaisia kysymyksiä. Sen sijaan armokuoleman kohdalla oli erinomainen valinta laittaa nais- ja miesrooli juuri niin päin, kuin se esiintyi kirjassa. Jos mies olisi joutunut auttamaan vaimoaan tämän elämän päättämisessä, tilanne olisi ollut ehkä enemmän odotetumpi, eikä olisi syntynyt vastaavaa tarinaa, kuin mitä sai lukea. Toisaalta olisi ollut mielenkiintoista päästä seuraamaan, millaisia ajatuksia ja pohdintoja mies olisi käynyt päänsä sisällä. Olisiko hän toiminut nopeammin ja päättäväisemmin toteuttaakseen vaimonsa viimeisen toiveen?

Rajan lukemisen jälkeen tartun varmasti myös toistekin Riikka Pulkkisen kirjoihin. On mielenkiintoista nähdä, kuinka hän on kehittynyt kirjoittajana esikoisteoksensa jälkeen.

🙂