Tiedät varmaan Lasten Suuren Lelukirjan? Sen kuvaston, joka jaetaan lapsiperheiden postiluukkuihin ja -laatikoihin hyvissä ajoin ennen joulua. Kuvaston, jota ainakin itse selailin innolla ollessani pieni. Kuvaston, josta oli siskon kanssa kiva valita vuorotellen mieluinen lelu tai peli aina yhdeltä sivulta. Ja samaa ei saanut valita, jonka toinen oli jo ehtinyt napata omakseen.
Olen tietysti jo vuosia sitten kasvanut ulos tuon Lelukirjan kohderyhmästä, ja poika on nyt perinyt sen manttelin meidän perheessä. Mutta missä olisi meille aikuisille suunnattu vastaavanlainen kirjanen? Onko niitä?
No onhan toki. Ja vieläpä sellainen, joka ilmestyy peräti kaksi kertaa vuodessa. Saanko esitellä?
Tässä se on.
Stockmannin tämän kevään Hullujen Päivien kuvasto löytyi viime viikolla postilaatikosta. Sen ilmestyminen on aina jännittävä hetki. Vähän samalla tavalla kuin lapsuudessa sen Lasten Suuren Lelukirjan kohdalla. Mutta poikkeuksena Suureen Lelukirjaan, Hullujen Päivien kuvastoa (tai sen kaveriversiota netissä) on tullut selailtua aina yksin. Siinä vaiheessa ei ole tarvinnut koskaan kilpailla kenenkään muun kanssa ja toivoa hiljaa mielessä, ettei tämä toinen vaan nappaisi minulle mieleistä juttua ennen omaa vuoroani. Olen aina saanut valita ja tehdä toivelistoja ihan rauhassa.
Mutta se ei-niin-toivottu kilpailutilanne tulee tässäkin tapauksessa kuitenkin vastaan. Ainakin silloin, jos todella mielii saada itselleen jonkin jutun, tai miksei vaikka niitä kaikkia, siltä omalta toivelistaltaan. Siinä kilpailutilanteessa vaaditaan taktikointia, hermoja ja ennen kaikkea nopeutta. Vielä muutama vuosi sitten taistelutanner jylisi ainoastaan Stockmannin tavarataloissa. Nyt kamppailua käydään varuhusen’ien lisäksi myös netissä. Kenen onneksi, kenen harmiksi.
Ennen kuin olin edes kertaakaan avannut Hullujen Päivien kuvastoa, tiesin jo, että ekopaasto ja antamani lupaukset sen suhteen olisivat vaarassa. Mutta en kuitenkaan voinut jättää keltaista kirjasta rauhaan, saati heittää keräykseen. Niinpä sitä on tullut selailtua, enemmän kuin kerran. Ja olen tietysti valikoinut suosikkini. Pojalle bongasin kivannäköisen haalarin ja kengät. Niistä kengät tulisi enempi tarpeeseen. Paastolupaus tosin painaa enempi vaakakupissa. Saahan kenkiä jostain paaston päätyttyäkin.
Koti-osastolta löysin myös muutaman suosikin. Niistä Artekin valaisin ja Domus-tuoli kuumottavat kaikista eniten. Jos vaan olisi yhtään ylimääräistä rahaa, yrittäisin taistella muiden yhtä innokkaiden saalistajien kanssa kaksi Domus-tuolia itselleni. Mutta haaveeksi jää tällä kertaa. Tuo Artekin valaisin on ollut myös pitkään hankintalistalla, ja se tulisi kyllä ihan tarpeeseen. Rahatkin löytyy siihen valmiina varsinkin nyt, kun hinta on normaalia alempi. Nuo rahat olen laittanut vähitellen erikseen syrjään juuri tätä hankintaa varten. Eli ne eivät olisi pois muuhun elämiseen tarkoitetusta varoista.
Mutta kun on se ekopaasto… Sen verran tosissaan ja tunnollisesti olen ottanut tähän saakka tämän paastoilun, etten haluaisi alkaa horjuttaa sitä. Mutta sitten taas toisaalta. Koska minulla olisi seuraavan kerran mahdollisuus saada tuo himottu valaisin yhtä halvalla, kuin millä se nyt lähtisi?
Vaikeita valintoja edessä. Mutta liian kauaa en saa miettiä.
Muuten muut ehtivät ensin, ja minä jään ilman.
🙂
Jutun kuvat:
