Nåja, vihdoinkin (pelkkää) tarinaa siitä, miten parhaillaan meneillä oleva ekopaasto on meikäläisen kohdalla sujunut. Aika monessa kirjoituksessa viime aikoina (vaikka täällä ja täällä) olen sivunnut aihetta lauseella tai parilla. Mutta nyt siis oikein oikeesti luvassa niitä kuulumisia.
Niin, valitsin ennen ekopaaston alkua paaston kohteeksi vähentää ostamista ja sitä kautta rahan kulutustani. Tämä oli oikea vaihtoehto siinä mielessä, että rahanmeno oli alkanut aiemmin näyttää hälyyttävästi merkkejä tyhjätaskuksi tulemisesta. Olen hoitovapaalla, kuukausituloni ovat erittäin alhaiset, mutta kulutukseni on jatkunut lähes tulkoon samalla tasolla kuin töissä ollessani. Tämä on ollut mahdollista, kiitos aiemmin keräämieni säästöjen. Mutta tietenkään niiden säästöjen tarkoituksena ei ollut huveta täysin nollille siihen päivämäärään mennessä, kun palaan takaisin työrintamalle. Näin uhkasi kuitenkin käydä, ellen olisi ryhtynyt tekemään asialle jotain. Aloitin jo helmikuun alkupuolella tarkkailemaan ja merkitsemään kuluja ylös sekä laskemaan, paljonko saisin siitä eteenpäin tuhlata per kuukausi, jotta säästöjä olisi vielä sopivasti jäljellä loppukesästä.
Kaiken tuon kirjanpitotouhun keskellä sain onneksi kuulla, että ekopaasto olisi taas alkamassa. Olin ihan että jes! Tämä sopisi minulle varmasti ja tekisi säästökuukausien elämisestä sekä läpiviennistä rutkasti helpompaa. Kun on olemassa jokin haaste, johon olen ottanut osaa, toteutan sen myös kunnolla enkä katsele läpi sormien. Hyvässä lykyssä ekopaaston loputtua olisin omaksunut paremmat ja kauaskantoisemmat kulutustavat. Sekä tottunut tulemaan vähän pienemmällä toimeen.
(kuva täältä)
Ennen kuin ekopaasto varsinaisesti alkoi, olin tehnyt mielessäni tarkat toimintasuunnitelmat. Käyttäisin rahaa pelkästään pakollisiin menoihin, en yhtään mihinkään turhaan ylimääräiseen. Sen verran minussa piti ja pitää edelleenkin olla pontta sekä naista elämään reilu kuusi viikkoa niin sanotusti säästöliekeillä (siis rahankäytön suhteen, muuten toki saa mennä viilettää niin paljon kuin haluaa). En tarvitsisi uusia vaatteita tai kenkiä, koska minulla on niitä ja tulen niillä toimeen. En tarvitsisi kosmetiikkaa ynnä muuta hoito-tehoste-puhdistus sälää, koska niitäkin löytyy. En tarvitse uusia bluray-levyjä cdon.comista tai astioita ja tuikkukippoja Iittalan verkkokaupasta vaikka ne olisivat kuinka alennuksessa, koska kokoelma niitä on jo tällä hetkellä sopiva. Minun täytyy ainoastaan pitää huoli, että ruokaa tulee ostettua, samoin tarvittaessa wc-paperia, astian- ja pyykinpesuainetta plus muuta samantapaista. Sekä pitää huoli, että tarvittavat laskut tulee ennen kaikkea maksettua.
Tällaisin ajatuksin ja suunnitelmin varustettuna säntäsin intoa puhkuen viettämään ekopaastoa. Kaikki näytti lähtevän erinomaisesti liikkeelle. Ruokakaupat oli ainoita kauppoja, joissa tuli käytyä. Tarkka ostoslista mukana. Ei tullut tehtyä mitään turhia vaelteluja keskustan putiikeissa lauantaisin. Viettämässä omaa aikaa miehen touhutessa pojan kanssa. Auto osasi suunnistaa aina tasan tarkkaan ruoka-apajille kerran tai kaksi viikossa, ja sieltä sitten kiltisti suorinta tietä takaisin kotiin. Hei, tämähän sujui tosi helposti.
Nykymaailmassa ei tosin tarvitse lähteä neljän seinän sisältä mihinkään päästäkseen ostoksille. Kun on olemassa ne (pirun) ihanat nettikaupat. Niistä on muodostunut minulle eräänlainen keidas ja pakotie vuosien aikana. Tapoihini on kuulunut pahimmillaan käydä niissä lähes päivittäin selailemassa ja katselemassa. Joka kerta en tietenkään ole klikannut jotain kivaa ostoskoriin ja poistunut sitten kassan kautta ulos. Onneksi ei nyt ihan sentään näin. Mutta nettishoppailun koukkuun on niin hirveän helppo juuttua kiinni, eikä siitä tahdo päästä irti ravisteluista ja sätkimisistä huolimatta. Ei sitten millään. Jostain kumman syystä tämä ekopaastoilu on kuitenkin muuttanut tilannetta. En ole viimeisen kuukauden aikana hyppinyt yltiöpäisesti nettiputiikista toiseen vaan jättänyt ne lähes tyystin rauhaan.
Mutta. Aina löytyy jokin mutta. Viime viikolla sain postissa Marimekon pienen vihkosen ystävämyynneistä. Muutamaa päivää myöhemmin erehdyin poikkeamaan sen nettikaupassa, eikä siitä oikein hyvää seurannut. Ekopaaston lupaukset uhkasivat horjua. Tämän nettishoppailijan sormet syyhysivät niin tietokoneen näppäimistöllä, ja liian monesti melkein klikkasin yhden tuotteen ostoskoriin. Kassalle asti en kuitenkaan koskaan päätynyt. Paastoilu sai jatkua puhtain paperein. Ilman likatahroja.
Mutta. Löytyy siis vielä toinenkin mutta. Nyt sama harhailu meinaa taas toteutua eräässä toisessa kaupassa. Siitä on kiittäm.. syyttäminen sellaista keltaista kivannäköistä katalogia, jossa kuikuilee haamu kannessa. Katsotaan, miten käy. Palaan varmasti vielä tähän asiaan myöhemmin.
Huolimatta muutamasta melkein-lipsahduksesta olen kuitenkin toistaiseksi pysynyt tavoitteissani. Rahanmeno ja kuluttaminen ovat pysyneet aisoissa ja jopa hieman vähentyneet, jos vertaa vaikkapa alkuvuoteen. Parannettavaa minulla toki on ottaen huomioon, että olen yhä edelleen altis poikkeamaan ja harhailemaan jo saavutetulta hyvältä keskitieltä. Nämä harharetket ovat toki aina katkaistavissa. Se vaatii miettimistä, harkitsemista ja asioiden punnitsemista. Tarvitsenko todella tämän tässä tai tuon tuossa, kun minulta jo löytyy vastine niille.
Mutta ennen kaikkea se vaatii lujuutta ja päättäväisyyttä pitäytyä lupauksissaan. Ja minulta niitä tuntuu löytyvän.
Ekopaasto siis jatkukoon.
🙂
