Kaiken maailman hassuja ja päivää piristäviä juttuja sitä keksitäänkin. Ja minä hullu olen lähes aina ottamassa niihin osaa.

Puutalobabyssa heitettiin ilmoille haaste kuvata kotoa löytyvä pyykkiteline. Tätä telinettä kun kerta voidaan huoletta pitää arjen sisustusklassikkona, sillä se on nykyään niin kiinteä osa kalustusta useiden ihmisten kotona.

Näin myös meillä.

Tämä kyseinen sisustuelementti on ainoa laatuaan meidän talossa. Tulemme siis toimeen yhdellä kuivaustelineellä. Se on minun hankkimani, ostin sen vähän yli kymmenen vuotta sitten. Hyvin teline onkin palvellut ja palvelee varmasti jatkossakin.

Mutta siitä huolimatta…inhoan sitä.

Sille ei ole koskaan oikein löytynyt sopivaa paikkaa. Ei mistään niistä asunnoista, joissa se on seistä jököttänyt. Tai hetkinen… siinä ensimmäisessä asunnossa se kyllä mahtui kylppäriin, vaikka olisi käynyt suihkussakin. Mutta muissa kämpissä sen joutui sitten taiteilemaan milloin mitenkin päin kylppäriin, sillä en sallinut telineemme, en sitten millään, ilmaantua muualle asuntoon. Suihkun ajaksi sen tietenkin joutui kantamaan hetkeksi eteisen puolelle, mutta niin pian kuin mahdollista sen kohtalona oli joutua takaisin kylppärin puolelle. Kesäsin sen sai onneksi parvekkeelle, jos sellainen vain sattui asunnosta löytymään.

Näiden reilun kymmenen vuoden aikana uskollinen pyykkitelineemme on ollut varsin ahkerassa käytössä. Ylväästi se on seissyt jaloillaan, siivekkeet röyhkeästi leveitettyinä sivuille. Viikosta toiseen. Harvoin telineemme on taittunut kasaan, sillä edelliset pyykit useimmiten lojuvat siinä, kunnes on aika ripustaa uudet tilalle. Tosin edellisessä asunnossa se pääsi muutamaksi vuodeksi virkavapaalle makuuhuoneen oven taakse, kun kylpyhuoneesta löytyi valmis kuivausjärjestelmä.

Tässä meidän nykyisessä kodissa pyykkitelineemme ahtaminen kylppäriin vaatisi taikurin temppuja. Niinpä se on seilannut kerroksesta toiseen, aina vuodenajan mukaan. Yleensä se on saanut majailla verannalla, sillä tila ei ole niin paljoa käytössä. Paitsi jos tulee vieraita, mutta silloin telineemme heivataankin muualle. Yritin nyt myös talvella pitää sitä verrannalla, mutta mies rupesi huomauttelemaan asiasta. Ilman kosteus kuulemma nousi liian korkeaksi pyykkien takia. Ja se ei ollut hyvä asia. Niinpä telineemme on saanut olla viime kuukaudet yläkerran huoneessa, joka on ajateltu pojan käyttöön jossain vaiheessa. Mutta mitä ihmettä keksin sitten siinä vaiheessa, kun poika valtaa joku kaunis päivä huoneen ja telinettämme ei voi enää pitää siellä varapaikassa? Voi tuska.

Usein toivon, että aina olisi sen verran lämmintä ulkona, että pyykit saisi ripustettua pihallamme olevaan karuselliin? Se on niin kätevä, ja pyykkikin tuoksuu aina ihanalta siellä roikuttuaan. Pääsisi pyykkitelineemmekin siinä tapauksessa virkavapaalle. Määrittelemättömäksi ajaksi.

Mutta toistaiseksi se saakoon kuitenkin palvella meitä kuten aiemmin.

Poissa katseilta. Jossain piilossa.

🙂