Pidennetty viikonloppu

Niin, siltä se tuntui. Tämä joulu nimittäin. Ihan normaalilta arjelta.

Itseasiassa joulu ei ole enää moneen vuoteen tuntunut samalla tavalla joululta kuin silloin aikaisemmin, vuosia vuosia sitten. Olen mitä ilmeisimmin tullut liian vanhaksi, kasvanut ulos näkymättömästä, joulun tuntua levittävästä kääreestä, jonka aina aiemmin vedin tiukasti ympärilleni joulupyhien ajaksi.

Mutta väliäkö sillä, miltä joulu tuntui. Pääasia oli, että tuli rentouduttua kunnolla ja syötyä riittämättömiin herkkuja – niin terveellisiä kuin vähemmän terveellisiäkin. Hieman holtittomammin saa syödä vielä uuteenvuoteen saakka, mutta sitten on aika palata taas ruotuun. Niin kuin sitä sanotaan, sillä ei ole niinkään väliä, mitä syö joulun ja uudenvuoden välissä. Enemmän on väliä, mitä syö uudenvuoden ja joulun välisenä aikana.

Jouluaaton päivä meni kotosalla. Syötiin riisipuuroa ja joulutorttuja, muutama piparkakkukin. Sain yksin katsoa legendaarisen Lumiukon, poika ei vielä oikein jaksanut keskittyä siihen. Itkuhan siinä tuli, niin kuin joka joulu. Mutta aina se on vaan nähtävä. Tänä vuonna näytettiin myös Lumiukon jatko-osa, Lumiukko ja lumikoira. Sekin rupesi itkettämään, vaikkakin siinä oli onnellisempi loppu. Mutta minkäs sille voi, kun on syntynyt näin herkäksi ihmiseksi. 🙂

Aattoilta vietettiin fammun ja faffan luona. Tarjolla oli niitä perinteisiä jouluruokia, itse pidättäydyin vain kaloissa, salaateissa ja laatikoissa. Mukana menossa oli myös pojan serkut vanhempineen. Paikalle oli tavan mukaan pyydetty myös joulupukki. Poika ei ollut juuri millänsäkään pukin tulosta verrattuna serkkuihin, joita jännitti huomattavasti enemmän vanhemmasta iästä huolimatta. Tuolloin tuli taas todistettua, kuinka jotkut saavat ihan liikaa ja aivan käsittämättömiä lahjoja, toisten saadessa vähemmän mutta tarpeellisempia paketteja. Me kuuluttiin tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Tosi tyytyväinen olen meidän kaikkien lahjoihin.

Jouluna oli yllättävän paljon aikaa viettää telkkarin ääressä. Yksi nähdyistä leffoista oli Kuninkaan puhe – ihan Colin Firthin takia sitä piti katsoa. :)

 

Joulu- ja tapaninpäivä meni kumpikin kotosalla, kun tapanin ruokailu sukulaisteni luona peruttiin viime hetkillä äkillisen sairastumisen vuoksi. No mikäpäs siinä. Eihän sille mitään voinut, vaikka pikkasen aluksi harmittikin. Onneksi oli sitä ruokaa ihan riittävästi omastakin takaa. Muuten otettiin rennosti ne pari päivää. Syötiin, juotiin kahvia ja glögiä, illalla myös lasilliset lahjaksi saatua punaviiniä. Käytiin ulkona, kun sää salli. Haettiin vihdoin niitä kuusenoksia maljakkoon. Leikittiin pojan kanssa uusilla leluilla. Poltettiin paljon kynttilöitä. Katsottiin leffoja telkkarista ja Mad Meniä bluerayltä. Valvottiin liian myöhään ja nukuttiin aamulla pitkään.

Mutta hei. Mehän oltiinkin lomalla. Ja ollaan edelleenkin. Tosin normaali arki on jälleen palannut. Mutta vain hetkeksi.

Uuttavuotta siis jo odotellessa.

:)