Suorittajaäiti vauhdissa
Kirjoitin aiemmin, että pidän itseäni suorittajaäitinä. Minulla on tietyt arjen rutiinit, jotka toistuvat viikottain tai muuten säännöllisesti. Saan näistä rutiineista turvaa ja tekemistä, jotta äitiarki olisi mielekästä ja mieli pysyisi virkeänä. Etten pelkästään jumittuisi olemaan pojan kanssa. Toki jumitan ihan mielelläni, varsinkin kun poika on iän myötä alkanut olla enemmän vuorovaikutuksessa. Mutta silti kaipaan jotain muutakin, vaikka nyt sitten niitä rutiineja. Seuraavassa kerrottuna niistä olennaisimmat.
1. Viikkosiivous
Viikottainen siivous on kuulunut tapoihini lähes aina. Toki on ollut viikkoja, jolloin siivous on jäänyt syystä tai toisesta, niin tarkka en sentään ole. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin aina ollut luonteeltani jonkin asteen siisteysnatsi, mikä suurimmaksi osaksi selittää taipumustani haalia erinäisiä pienempiä siivousjuttuja arjen askareisiin. En voi sietää ylimääräistä sotkua ja epäjärjestystä ympärilläni. Pojan aiheuttamat sotkut syödessä, leikkiessä ja toisinaan pissatessa vahingossa, kun uutta vaippaa ei ole ehditty vaihtaa tarpeeksi ajoissa, ovat tietenkin luonnollisia juttuja. Niistä en tietenkään nipota, vaan siivoan ne sopivassa välissä (eli mahdollisimman pian sotkun syntymisen jälkeen).
Viimeisin synttärilahjani, josta en vetänyt hernettä nenään 🙂
Mutta sitten meillä on tämä talo, joka pitää siivota säännöllisesti eli siis mielellään kerran viikossa. Niin, pitää ja pitää. Kuka niin sanoo? Ei kukaan muu kuin minä itse. Mies on luonteeltaan rennompi eikä ole missään vaiheessa edellyttänyt, että kodin olisi oltava yltiö siisti. Hän varmaan pystyisi elämään pienen sekamelskan keskellä. Varmaa vastausta tähän en kuitenkaan tiedä, koska meillä siis ei koskaan ole päässyt muodostumaan mitään sekasotkua.
Kyllä, meillä mopataan lattiat viikottain
Liekö outoa vai ei, mutta pidän siivoamisesta. Tosin vain silloin, kun saan tehdä sen yksin rauhassa. Pojan kanssa kaksin ollessani siivoan aina hänen nukkuessa päikkäreitä. Tällöinhän olisi oiva tilaisuus itsekin levätä, mutta eihän se minulle sovi vaikka kuinka väsyttäisi. Muutenhan siivous jäisi kokonaan tekemättä. Viime viikkoina, kun mieskin on ollut kotosalla, olen joutunut hätistämään hänet pojan kanssa jonnekin muualle pariksi tunniksi, jotta saan siivota. Oi voi sentään, pitäisi varmaan pikkaisen relata. Mutta mitenkäs sitä tavoistaan niin helpolla pääsisi. :)
2. Sosetalkoot
Siisteysnatsin lisäksi minussa piilee pieni täydellisyyden tavoittelija. Tämä näkyy etenkin pojan hoitoon ja ruokailuun liittyvissä asioissa. Olen aiemmin kertonut, kuinka tapoihini kuuluu antaa pojalle ensisijaisesti itse tehtyjä soseita ja puuroja. Kunnon sosetalkoot parin viikon välein sekä aamu- ja iltapuuron keittäminen päivittäin ovat myös näitä minun tuttuja arjen rutiineja. Poika alkaa onneksi olla pian sen ikäinen, että omista soseista siirrytään vähitellen samoihin ruokiin kuin mitä me aikuiset syödään. Miksikö sanoin ”onneksi”? Vaikka soseiden valmistus on ihan mukavaa puuhaa, se on kuitenkin melko aikaa vievää. Sen ajan voisi mielellään käyttää välistä johon muuhunkin.
Broileri-kasvissose, pojan herkkua
Soseiden valmistuksen suhteen en ole niin järkkymätön kuin siivouksessa. Silloin muutkin saavat olla ympärillä pyörimässä. Vaikka mieskin laittaa meillä ruokaa, on soseiden keittämiset minun vastuullani. En valita siitä, itsehän olen asian niin halunnut olevan. Loppujen lopuksi se on sangen rentouttavaa puuhaa. Mikäänhän siinä ei voi mennä pieleen, ellei sitten onnistu keittämään soseita pohjaan. Näin ei ole kertaakaan päässyt käymään, ainakaan vielä. :)
3. Ulkoilu ja leikkiminen
Ennen pojan syntymää ulkoilu ja säännöllinen liikkuminen kuuluivat lähes jokaiseen päivääni. Samaa olen pyrkinyt toteuttamaan nytkin. Arkirutiineihin kuuluu siis olennaisena osana rattailut pojan kanssa, minkä seurauksena hän yleensä saa myös nukuttua tarvittavat päikkärit kahdesti päivässä. Ulkona ollaan toki muutenkin kuin nukkumismielessä, varsinkin näin kesällä on ollut helppoa ja kivaa makoilla sekä leikkiä viltin päällä nurmikolla omalla pihalla. Mutta siis päivittäinen ulkoilu muodossa tai toisessa on kaiken a ja o, muuten tämän äidin pää hajoaa. Voitte vaan arvata, miten paljon inhoan sadepäiviä, kun silloin ei pääse ulos – tai oikeastaan pitäisi sanoa, ettei tee mieli lähteä.
Sadepäivien ja toki muidenkin päivien juttuihin kuuluu leikkiminen pojan kanssa. Rentouttavaa ja aivot narikkaan -tekemistä parhaimmillaan. Siihen kun saisi lisättyä vielä sen raikkaan ulkoilman vaikutuksen mieleen ja kroppaan. Viime aikoina tosin paikallaan leikkimisen lisäksi olen saanut riittämiin myös liikuntaa, kun konttaamaan oppinut poika päättää yhtäkkiä lähteä räpeltämään paikkoihin, joihin hän ei saa mennä. Kuten esimerkiksi tv-taso tai takka. Vahtimista riittää myös, kun poika on viime päivinä alkanut harjoitella ylös nousemista tukea vasten. Mutta kuinka paljon enemmän sitä vahtimista ja perässä juoksemista on sitten, kun tämä nuori herra alkaa kävellä? Älä pliis tee sitä ihan vielä, pikkuinen, ethän? :)
4. Ruokaostokset ja ruuanlaitto
Arkirutiineihin liittyy luonnollisesti kauppareissut. Siellä käydään kahdesti viikossa. Suunnitellaan ateriat useammaksi päiväksi eteenpäin ja ostetaan tarvittavat sen mukaan. Emme juuri syö valmisruokia, mikä tarkoittaa, että teemme ruuat itse. Ehkä tämä kuuluu myös tuohon aiemmin mainitsemaani täydellisyyden tavoitteluun. Mutta kun on tottunut syömään itsevalmistettua ruokaa, ei siinä noin vain siirrytä pelkkien valmisruokien syöjiksi, ellei ole ihan välttämätöntä.
Kaikista pojan syntymän jälkeisistä elämän muutoksista huolimatta aikaa on aina löytynyt päivittäin sen verran, että ruuanlaitto on onnistunut. Kun syö simppeliä terveellistä perusruokaa, pääsee suht helpolla. Ja ruokaa jää usein seuraavaan päivään tai sitten pakkaseen. Näin kesällä ruuanlaittoa on lisäksi helpottanut grillaus. Siinä kun ei tarvi alkuvalmistelujen jälkeen tehdä muuta kuin istua, odottaa ja vahtia. :)
5. Muut rutiinit
Edellisten lisäksi löytyy vielä joukko muita itsestään selviä arjen rutiineja. Näin kesällä kukkien kastelu ja ruohon leikkuu, tosin tänä kesänä ei ruohoa ole juuri tarvinnut leikata, kun on niin rutikuivaa. Kukkia on saanut kastella senkin edestä. Syksyllä pihalla odottaa taas haravointi ja talvella lumenluonti. Sisäaskareisiin kuuluu luonnollisesti pyykin pesua, pojan aamu- ja iltapesu sekä kylvetys, pojan vielä totuttelu-asteella oleva hampaiden pesu, pojan opettelu potalle jne… Listaa voisi jatkaa vielä kuinka pitkälti.
***
Tietysti kaiken tämän litannian jälkeen on nostettava esille kysymys, koska minulla on omaa aikaa, kun kaikki aika tuntuu pyörivän pojan ja huushollin ympärillä? No esimerkiksi pojan päikäreiden aikaan (silloin kun en siivoa tai tee jotain muuta vastaavaa). Alkuillasta päivällisen jälkeen, kun saan juoda päivän ainoat kahvit yksin rauhassa uutisia katsoen tai lehtiä lukien miehen ollessa pojan kanssa. Loppuillasta ja alkuyöstä, kun poika on ensin saatu nukkumaan ja myöhemmin mieskin on kömpinyt peiton alle. Tuo ei muuten ole lainkaan hyvä juttu viettää omaa aikaa yöllä, kun sitä pitäisi olla nukkumassa. Mutta huonoista tavoista on joskus niin vaikea luopua.
Loppuun voisi kysyä vielä uudestaan saman kysymyksen, jonka esitin aikaisemmassa kirjoituksessa: mikä se semmoinen suorittajaäiti oikein on? Minun tapauksessani se on äiti, joka tasapainoilee parhaansa mukaan seuraavien asioiden välillä: läsnäolo pojan kanssa, yhteinen aika miehen kanssa, kodin kunnossapito, ruuanlaitto ja oma laatuaika. Kun syksy alkaa, kuvioihin tulee mukaan harrastukset, jotka ovat jääneet muutenkin vähemmälle viimeisen vuoden aikana. Mutta niistä harrastuksista lisää sitten tuonnempana.
:)