Unelmien matka Italiassa

Trendi haastoi kertomaan unelmien matkasta. Koppi otettiin tietenkin vastaan. Valinta ei ollut kovin vaikea. Tiesin heti, mistä kirjoittaisin.

Tämä kirjoitus vie vuoteen 2008 ja Italiaan. Olin aikaisemmin käynyt siellä kahdesti, neljän ja viiden vuoden ikäisenä. Muistot noilta ajoilta ovat luonnollisesti hatarat ja pohjautuvat lähinnä valokuva-albumeihin. Niinpä aikuisiällä halusin tietysti lähteä uudestaan tuonne Etelä-Euroopan saapasmaahan. Hakemaan uusia muistoja sekä kokemuksia. Ja ennen kaikkea ottamaan kaivattua etäisyyttä arkeen sekä työelämään.

Italian matka kesti viikon, ja sinä aikana kävin elämäni ensimmäistä kertaa

mielenkiintoisessa Sienassa ja

houkuttelevassa Firenzessä sekä toista kertaa

ihanassa Roomassa.

Matka ajoittui helmi-maaliskuun vaihteeseen. Kevät oli aistittavissa, tosin parhaimmat kelit alkoivat viikon loppupuolella. Samoihin aikoihin sairastuin myös flunssaan, ja ensimmäinen päivä Roomassa meni lähes kokonaan sairastellessa hotellihuoneessa. Onneksi tauti hellitti sen verran, että pääsin taas liikkeelle seuraavina päivinä. Kipeenä olo kuitenkin unohtui melko pian, kun olin päässyt ulos nauttimaan ihanasta lämmöstä ja auringonpaisteesta. Vaikutti siltä, että äkillinen sairastuminen ei sittenkään pilannut reissua, vaikka moneen kertaan aiemmin jo ehdin manatakin sitä.

Mutta eipäs jatketa Rooman päivistä tuon enempää, vaan aloitetaan aivan matkan alusta. Eli junareissuista. Hypätään mukaan siis raiteille.

Lennot Suomesta oli otetu Roomaan. Matkan ensimmäinen etappi oli kuitenkin Sienassa, jonne päätettiin matkustaa junalla. Suoraa yhteyttä ei tietenkään ollut, vaan tiedossa oli pari junan vaihtoa. Ja odottelua.

Lentokentältä ensimmäinen juna Rooman keskustan rautatiesasemalle,

josta hypättiin pienen odottelun jälkeen Milanon junaan.

Jotta ei olisi eksytty Milanoon saakka, junasta oli jäätävä pois Chiusin asemalla.

Tässä välissä oli reilusti aikaa juoda kahvit. Sitten seuraavaan ja viimeiseen junaan. Siena, here we finally come!

 

Siena

Siena ihastutti ja vakuutti heti ensi hetkistä lähtien. Huolimatta pilvisestä säästä, jota jatkui aikalailla koko neljän päivän ajan. Vanhat kiviset rakennukset ja niiden välissä puikkelehtivat kapeat kujat loivat kaupunkiin jännän tunnelman. Parasta ajanviihdettä olikin lähteä vaeltamaan sokkeloiselle katuverkostolle ja katsoa, mitä yllätyksiä sieltä tulisi vastaan.

Yksi hauskoista silmiin pistävistä jutuista oli italialaisten tapa kuivattaa pyykkejään. Muita samaan sarjaan kuuluvia asioita oli roskapussien jättäminen oven pieleen (josta roska-autot ilmeisesti kävivät ne myöhemmin noutamassa) ja ihan miten sattuu pysäköidyt skootterit, miksei autotkin.

Kujilla liikuttaessa ennemmin tai myöhemmin päätyi aina keskusaukiolle. Tuo korkea torni (Torre del Mangia) oli hyvä maamerkki (tai pitäisikö sanoa ilmamerkki) aukion löytämiseksi.

Tämä keskusaukio, Piazza del Campo, on paitsi Sienan kuuluisin aukio myös yksi suurimmista eurooppalaisista keskiaikaisista aukioista. Se liittää symbolisesti yhteen kolme kukkulaa, joille kaupunki on perustettu.

Piazza del Campolle mahtuisi kuulemma samanaikaisesti koko Sienan aikuisväestö. Siellä järjestetään myös kuuluisa hevoskilpailu (Palio di Siena) kahdesti vuodessa. Se olisi kyllä hieno kokemus nähdä.

Jos on tarvetta kuntoiluun, niin ei kun kiipeämään Torre del Mangian huipulle. Rehkimistä 400 porrasaskelman verran, palkintona upeat näkymät kaupungin yli.

Ne italialaiset, ne italialaiset…

Ruokatarjoilusta vastasi koko matkan ajan ihana ja herkullinen italialainen keittiö. Syötyä tuli ja paljon. Milloin istuttiin ravintoloissa, milloin napattiin pizzapaikasta slicet mukaan ja jatkettin kävelemistä. Kamera ja etenkin kameran käyttäjä eivät vielä tuolloin ymmärtäneet napata tarpeeksi usein kuvia annoksista. Mutta joitain ruokamuistoja sentään jäi.

Kuten kahvittelut Piazza del Campolla ja gelato-annokset.

Ja aperitiivit baarissa ennen siirtymistä toisaalla sijainneeseen ravintolaan.

 

Firenze

Yksi Sienassa tarkoitetussa neljästä päivästä kului Firenzessä. Matka sinne taittui melko nopeaan bussilla. Totuttuun tapaan aurinko ei suostunut hellimään sinä päivänä, mutta väliäkö sillä. Pääasia, ettei kuitenkaan satanut.

Retken tarkoituksena oli viettää rento päivä kaupungilla kierrellen ja syöden. Niin no, rento ja rento. Olin juuri edellisenä iltana sairastunut siihen flunssaan, mikä vei hieman puhtia pois. Mutta muuten oikein onnistunut päivä.

Fontana del Porcellino. Tämä suihkulähde on kenties Firenzen kuuluisin. Tarkoituksena on laittaa kolikko pronssisen villasian suuhun, josta vesi kuljettaa sen alapuolella olevaan altaaseen. Jos kolikko putoaa altaassa olevien ritilöiden läpi, onni tulee kohtaamaan rahan laittajaa. Lopuksi rapsutetaan vielä sian kärsää, jos halutaan palata toiste Firenzeen myöhemmin elämässä.

Itse muistaakseni sain kolikon tipahtamaan ritilöiden läpi ja tietysti taputtelin innokkaasti sitä kärsääkin. Seuraavaa Firenzen matkaa siis odotellessa.

 

Rooma

Kun Italian matkaa oli kulunut neljä päivää, oli aika jättää Siena taakse ja suunnata kohti Roomaa. Aikaisemmasta poiketen matkaa ei tehty nyt junalla, vaan päätettiin kokeilla bussia. Toimi näinkin, vaikka koko reissu tuntui yhtä tuskalta flunssan takia. Niinpä heti perille päästyä majoittauduin koko loppu päiväksi hotellihuoneeseen peiton alle lepäämään.

Seuraavana päivänä aurinko paistoi – niin ulkona kuin myös minun kunnolle. Ei kuin mars matkaan ja tutustumaan kaupunkiin, uudestaan monen vuoden jälkeen. Olinhan ollut siellä jo kerran aiemmin, silloin lapsena. Mutta enpä niistä ajoista mitään muistanut. Kaikki oli siis täysin uutta ja ennen kokematonta, jos näin nyt voi sanoa.

Olen luonteeltani vähän sellainen matkailija, että en kovinkaan paljoa kiertele katsomassa nähtävyyksiä ja viihdy museoissa tai näyttelyissä. Ellei kyseessä sitten ole jokin todella merkittävä ja mielenkiintoinen juttu. Roomassa nähtävyyksiä tuli kuitenkin kierreltyä, fiiliksen mukaan.

Piipahdettiin esimerkiksi Colosseumissa. Antiikin Rooman suurin amfiteatteri kuuluu suosituimpiin nähtävyyksiin. Pitihän se nähdä ja kokea.

Illat tuli tietenkin vietettyä kaupungilla. Kuka nyt olisi hotelilla pelkästään halunnut istuskella. Riittävästi vaan vaatetta niskaan, ettei flunssa päässyt pahenemaan.

Meidän hotelli sijaitsi keskustan alueella. Huoneessa oli oma pieni kattoterassi, josta näki alas kadulle ihmisvilinään.

Ei kun mukaan vaan katselemaan ja viihtymään.

Espanjalaiset portaat. Paikallisten suosittu kohtaamis- ja ajanviettopaikka, miksei turistienkin.

Uusi päivä ja uudet kujeet sekä ei niin tarkkaan mietityt suunnitelmat. Sai kyllä olla todella onnellinen, että sää suosi Roomassa. Oli todella keväinen fiilis, lämmintä ainakin +15 astetta. Voi, mitä parhautta.

Pantheon. Antiikin aikana rakennettu pyhäkkö seitsemälle planeetalle sekä niiden jumalille. Paikka toimii nykyään katolisena kirkkona. Kenties kuuluisinta rakennuksessa on sen mahtava kupolikatto, jonka pyöreästä reiästä luonnonvalo pääsee sisälle.

Siellä sun täällä kaupungilla tuli vastaan eläviä ihmispatsaita. Kaikista ei heti kuitenkaan nähnyt, että ne olivat ihmisten esittämiä. Kuten esimerkiksi tuo vasemmanpuoleinen kaapumies. Eikä muuten tainut olla herkkua seistä tuollaisissa tamineissa lämpimässä säässä. Huh huh…

Fontana di Trevi. Rooman suurin ja suosituin suihkulähde.

Tämänkin suihkulähteen kohdalla pätee sama juttu kuin sen Firenzen villisian kanssa. Jos lähteeseen heittää kolikon, paluu Roomaan tulee tapahtumaan myöhemmin. Kuuleman mukaan olin silloin pienenä käynyt viskasemassa rahaa tuohon altaaseen. Ja reilu 20 vuotta myöhemmin seisoin siellä sitten taas uudestaan kolikko kädessä. Tiedossa taitaa olla siis vielä kolmaskin reissu. Jonain päivänä. Jos ja kun suihkulähteeseen on uskominen.

Mielelläni toki palaan muuallekin Italiaan. Sen verta menetin sille sydämeni.

:)