Vielä ehtii – Viktor Vasarely’n optiset harhat EMMA:ssa (sekä kurkistus muihin WeeGeen museoihin)
Työnantajan tarjoamista palveluista ja mahdollisuuksista kannattaa ottaa aina hyöty irti. Sehän on selvä se.
Tuota neuvoa noudattamalla pääsin muutama viikko sitten käymään Espoon modernin taiteen museossa eli EMMA:ssa. Vierailu kuului työpaikkamme tämänvuotiseen virkistyspäivään.
EMMA sijaitsee näyttelykeskus WeeGee:ssä Espoon Tapiolassa. Osana virkistypäivän ohjelmaa meille oli järjestetty museoon opastettu kierros. Sen aikana keskityttiin paljolti museossa tällä hetkellä olevaan Viktor Vasarely’n näyttelyyn. Puolalais-ranskalainen Vasarely (1906-1997) oli optisen taiteen uranuurtaja, ja näyttelyyn on koottu varsin monipuolisesti hänen teoksiaan 40- ja 50-luvun vaihteesta aina 70- ja 80-luvun taitteeseen saakka. Vasarely käytti maalauksissaan geometrisiä kuvioita, verkostoja, viivastoja sekä kirkkaita värejä, jotka saavat aikaan katsojassa silmiä harhaan johtavia aistimuksia. Kuvioiden ja värien ansiosta teosten pinnat tuntuvat elävän, ja ne näyttävät aina hieman erilaisilta, kun muuttaa katselukulmaa ja -etäisyyttä.
Koska valokuvaus oli kielletty näyttelyn tiloissa, minun ei ollut tietenkään mahdollista saada sieltä muistoksi yhtään kuvia. WeeGeen museokaupasta pystyy kuitenkin ostamaan Vasarely’n teoksiin liittyviä tuotteita. Hankin itselleni magneetin, joka esittää osaa yhdestä hänen teoksistaan. Otin magneetista myöhemmin kuvia kuvittaakseni tätä kirjoitusta jollain tapaa. Kun noita kuvia katsoo jonkin aikaa tuossa alapuolella, on jännä huomata, kuinka tasomainen, pyöreä magneetti muuttuu geometrisen kuvioinnin vaikutuksesta kolmiulotteiseksi palloksi.
Havahduin tähän optiseen harhaan itse vasta siinä vaiheessa, kun olin ladannut kuvat tähän kirjoitukseen. Joskus sitä voi näköjään saada tietämättään jotain hauskaa aikaiseksi. Tosin tässä tapauksessa kaiken takana on kuitenkin pohjimmiltaan Vasarely ja hänen kuvionsa.
”Magneettipallon” lisäksi museokaupasta tarttui mukaani myös kortti tuntemattoman parin hääkuvasta, joka oli ikuistettu vuonna 1929.
* * *
Viktor Vasarely’n töiden ohella EMMA:ssa on tällä hetkellä toki muutakin nähtävää. Kuvataiteilija Tuomas A. Laitinen (s. 1976) on tehnyt museoon näyttelyn Fundmental Matter. Se pohjautuu erilaisiin installaatioihin, jotka ovat sekä yksikanavaisia videoteoksia että tilallisia installaatioita. Niissä on käytetty liikkuvan kuvan lisäksi myös ääntä ja valoa. Teoksissa paneudutaan ajankohtaisiin globaaleihin kysymyksiin, kuten esimerkiksi rakennusinfrastuktuurin aiheuttamiin ympäristömuutoksiin.
Viktor Vasarely’n näyttelyn tavoin myöskään Fundamental Matter’in teoksia ei saanut kuvata, joten niistäkään minulla ei ole esittää mitään kuvamateriaalia. Toisaalta kun kyse on kuitenkin video- ja tilainstallaatioista, valokuvat eivät tekisikään niille oikeutta, vaan teokset on koettava paikan päällä museossa.
Vasarely’n ja Laitisen näyttelyistä poiketen muissa EMMA:n tiloissa kuvaaminen olikin sitten sallittua. Seuraavat pari kuvaa ovat museoon kuuluvan Saastamoisen säätiön kokoelmanäyttelystä, joka kantaa nimeä Kosketus.
Alla oleva värikäs, kukkaloisteinen kuva on puolestaan teoksesta, joka kuuluu Saastamoisen säätiön taidekokoelman Vesiputoussateenkaari ja muita tapahtumia luonnossa -näyttelyyn. Teos oli sen verran upea, että se jäi pakostakin mieleen, ja kuvakin siitä oli tietysti otettava.
Lisää tietoa EMMA:sta ja sen näyttelyistä löytyy museon kotisivuilta.
* * *
EMMA:n lisäksi WeeGee-näyttelykeskuksesta löytyy neljä muutakin museota: Espoon kaupunginmuseo KAMU, Helinä Rautavaaran museo, Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä ja Suomen Kellomuseo. Meillä oli mahdollisuus tutustua näihin kaikkiin päivän aikana samalla pääsymaksulla. Tai niin no, mitään pääsymaksuahan meiltähän ei konkreettisesti peritty, kun kerta kaikki kulut katettiin työnantajan pussista.
Museovierailujen lisäksi työpaikkamme kustansi meille myös lounasruokailun kahveineen näyttelykeskuksen ravintolassa. Harmikseni täytyy todeta, että parasta koko lounaassa oli vain ne kahvit – ainakin tuona päivänä. Tiedä sitten, millainen taso ravintolassa on noin muuten, ja oliko tuo lounas mahdollisesti vain tahaton floppi.
Mutta nyt takaisin niihin näyttelykeskuksen muihin museoihin.
* * *
EMMA:n ohella minua kiinnostivat WeeGee:ssä tällä kertaa Helinä Rautavaaran museo sekä Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä. Niihin sai kulumaan yllättävän paljon aikaa, jos niitä ryhtyi kunnolla tutkimaan, katselemaan ja ihastelemaan. Jotenkin minusta tuntui, että saatoin olla meidän porukasta se, joka viihtyi tuolloin virkistyspäivänä kaikkein pisimpään näyttelykeskuksessa. Meille ei ollut järjestetty yhteiskuljetusta, joten kukin sai itse määrätä, miten kauan keskuksessa halusi tuhlata viettää aikaansa.
Minä innokkaana vietin siellä siis monta tuntia, ja tutustuin sinä aikana muiden muassa Helinä Rautavaaraan.
* * *
Helinä Rautavaara (1928-1998) oli tunnettu eri kulttuurien ja uskontojen dokumentoija. Hän matkusti elämänsä aikana Afrikassa, Lähi-idässä, Etelä-Aasiassa. Karibialla ja Latinalaisessa Amerikassa. Hänen matkoistaan julkaistiin aikoinaan kertomuksia Seura-lehdessä. Rautavaara teki myös radio- ja tv-ohjelmia ulkomailta keräämistään aineistoista. Lisäksi häneltä jäi muistoksi suuria määriä valokuvia, kaitafilmejä, ääninauhoitteita ja videokuvaa. Matkoilta kulkeutui tuomisiksi myös valtavasti esineistöä, joita on esillä Rautavaaran museossa.
Museon perusnäyttely koostuu neljästä maailman alueesta ja niiltä kerätyistä esineistöistä, jotka on koottu runsaiksi ryppäiksi suuriin vitriineihin. Vitriinihuoneita on näyttelyssä kaikkiaan neljä, ja ne on nimetty Länsi-Afrikaksi, latinalaiseksi Amerikaksi sekä Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän islamilaisen kulttuurin alueiksi. Näiden tilojen lisäksi perusnäyttelyyn kuuluu myös viides erillinen vitriini, joka kertoo Helinä Rautavaaran elämästä.
Vaikka perusnäyttely on monipuolinen ja vaikutaa mielenkiintoiselta, minua ihastutti kuitenkin enemmän museossa tällä hetkellä oleva vierasnäyttely, Tundran ja taigan tulilla. Se antaa katsauksen suomensukuisten kansojen elämään, perinteisiin elinkeinoihin ja luonnonympäristön muutokseen Siperian alueilla. Näyttelyn perustana ovat kansoilta saadut soittimet, käsityöt, puvut, leikkikalut ja rituaaliesineet. Esineistön on kerännyt espoolainen yliopistonlehtori Marianna Flinckenberg-Gluschkoff sekä hänen perheensä. He matkustivat useita kertoja vuosien 1989 ja 2008 välillä Luoteis-Siperiaan ja viettivät siellä aikaansa asuen porokylissä sekä tutustuen samalla paikallisiin alkuperäiskansoihin hanteihin, manseihin ja nenetseihin.
Tundran ja taigan tulilla-näyttelyn helmet olivat (sanansa mukaisesti) kaikki ne käsityönä tehdyt värikkäät korut sekä vaatteet ja monenlaiset asusteet. Niitä olisi voinut katsella ja ihailla loputtomiin. Ai, että!
* * *
Lähes tulkoon yhtä tasavertainen Helinä Rautavaaran museon kanssa oli Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä. Se veti puoleensa lähinnä siitä syystä, että olen kiinnostunut vanhoista leluista ja ajattelin löytäväni sieltä myös minulle lapsuudesta tuttuja juttuja.
Perusnäyttelyn ohella Hevosenkengässä on tällä hetkellä meneillään myös erikoisnäyttely Miška ja minä – Leikkikaluaarteita itänaapurista.
Kiinnostihan nuo neuvostoaikaiset ja venäläiset leikkikalutkin, mutta silti mielenkiinto veti enemmän itse perusnäyttelyyn ja suomalaisten lasten leluihin…
Lelumuseon perusnäyttelyn puolella eri vitriineihin on muun muassa koottuna esimerkkejä kunkin vuosikymmenen leluista ja lastenhuoneista. Oma lapsuuteni leikkeineen sijoittuu 80-luvulle, ja löysinkin siitä kertovasta vitriinistä monta tuttua sekä tutun oloista lelua, huonekalua sekä elektroniikkavempainta.
Tästä huolimatta minua kuitenkin viehätti vieläkin enemmän 70-luvun lastenhuone, joka näyttää museossa tältä:
Jaa, että miksikö tykkäsin tästä? No, koska
- Plaston heppamopo (alhaalla vasemmalla)
- Plaston kurkkumopo (tuo tuolla pöydän alla), sekä
- Nukkumatti (lipaston päällä oikealla)
Nämä kaikki on sellaisia, joita olen etsinyt… siis meidän pojalle.
* * *
Hyvin usein, kun puhutaan museoista ja näyttelyistä, niihin pätee toteamus, että tänne on tultava joskus toistekin. Näin myös WeeGee-näyttelykeskuksen ja sen eri museoiden kohdalla. Itseltä jäi vierailun aikana käymättä kokonaan kaksi museota, ja varmasti jo tutuksikin tulleet museot vetävät vielä joskus uudestaan puoleensa. Ei siis muuta kuin suunta jälleen Espoon Tapiolaan joku kaunis (tai ei niin kaunis) päivä.
Nyt kun WeeGee tuli kertaaleen koluttua läpi, seuraavaksi kiinnostaisi Ateneum ja Sibeliuksen juhlanäyttely. Sen tosin joudun kustantamaan näillä näkymin itse. Työpaikka tuskin kaivaa jälleen kuvettaan. Ei ainakaan näin lyhyen ajan sisään.
:)
Viktor Vasarely’n ja Tuomas A. Laitelan näyttelyt ovat nähtävissä EMMA:ssa 11.1.2015 saakka. Vielä siis ehtii paikan päälle. Onhan tässä näitä välipäiviäkin jäljellä, jos sattuu olemaan lomaa tai muuten vapaata sekä tekemisen puutetta. Lisätiedot ja museon muut näyttelyt kannattaa katsoa EMMA:n sivuilta. Näyttelykeskuksen muiden museoiden kotisivuille pääsee kätevästi WeeGee:n kotisivujen kautta.
Ja mainitaan vielä lopuksi, että tämä ei ole mikään yhteistyökampanja. Kirjoittaja vieraili WeeGee-näyttelykeskuksessa oman työpaikkansa järjestämänä virkistyspäivänä ja halusi kirjoittaa siitä jutun blogiinsa.