Miksei mielenterveydest sais puhuu?

Nyt on ihan selväst hyvä kausi, tai siis nousujohteinen, mut ei välttämättä positiivinen. Korkea vireystila. Korkea ruokahalu. Korkea vois-vaik-mennä-bisselle-halu. Siis tekee mieli urheilla, syödä, bailaa. Mut samaan aikaan oon myös järkyttävän impulsiivinen ja suutun joka pienimmästä asiasta.

Kokeeko muut näitä?

Tää on niin paljon parempaa, kuin se harmaa surkeamielisyys, kun motivaatioo ei oo edes kivojen juttujen tekemiseen. Kun ei jaksa innostuu mistään. Samal mä toivoisin vähän tasaisempaa oloa. Ja samalla pelkään sitä hetkee, kun tää energinen ja elävä olo hiipuu taas hetkeks pois.

Mut just nyt kesäkuu ja valo saa mut halkeamaan onnesta.

Tää on mun päiväkirja-blogin eka postaus. Mä kokeilen, josko pelkkä teksti kantais!

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *