Dream tracking

Jälkiä

 

 

Ojat ovat lumituiskun jälkeen kuin viilin koskematon pinta. Ne siniset ja punaiset joita lapsena äidin kanssa kannettiin kaupasta, pinottiin ison marikassin päälimmäiseksi ja varjeltiin kuin suurinta salaisuutta, että pinta olisi ehjä vielä kotonakin. Huomaan tekeväni niin vieläkin, ja huomaan ettei mies aina ymmärrä miksi suojelen noita pieniä purkkeja, tai miksi ilahdun kun raotan yhden niistä kantta.

Siellä täällä pientareilla risteilee lasten jälkiä, kulkevat kouluun ojanpohjia pitkin. Hymyilen, niin mekin, ja mietin miten vanha oikeastaan olenkaan. Peuroillakin on omat jälkensä, omat reittinsä metsän poluilla. Samat aina, pelloillakin. Liikuttava ajatus, kulkevatko ne peräkanaa hämärässä metsässä, isot ja pienet? Tuttuja askelia jotka tietävät hyviksi ja jotka johtavat juuri siihen paikkaan mihin oli tarkoitus.

Mies puhuu hirvistä, sanoo että ne tuntuvat näkyvän aina samojen teiden varsilla, katsovat samoista metsistä. Minä ajattelen hiljaa mielessäni susia ja niiden polkuja kun lähden iltakävelylleni.

Ja kun palaan tuntia myöhemmin otsalamppuni valossa, huomaan seuraavani kissanjälkiä jotka johtavat takaisin kotipihaan, ehkä talon alle tai talliin. Ne mutkittelevat joten minäkin mutkittelen, varovasti etten liukastuisi enää loppumetreillä.

Näen kaukaa pienen lumilyhdyn jonka teimme päivällä. Se on aina ollut suosikkini talven kaikista valoista.

 

Dream tracking

 

Istun kuopuksen sängyn laidalla, laulan hiljaa tuu tuu tupakkarulla. Mistäs tiesit tänne tulla, hiljainen kysymys leijuu katonrajaan, perimätietona lastenhuoneesta toiseen. Ehkä samaa matkaa kuin tuo suloinen tuutulaulu, ajattelen hämäränhyssyssä kun huomaan pikkuisen nukahtaneen, saaneen unen langoista kiinni.

Songlines, muistan äkkiä kirjan yliopistoajoilta, reitit risteilevät mielessäni enemmän kuin ajattelinkaan. Songlines (Bruce Chatwin, 1987) kertoo Australian aboriginaalien reiteistä, dream tracking. Aboriginaalien maailmankatsomuksessa keskeisessä osassa oli uniaika, monimutkainen ja seikkaperäinen järjestelmä, jossa ilmeni mennyt aika, nykyaika ja tulevaisuus sekä kaikki muut elämän puolet. Heillä kartta oli piilotettu perintönä kulkeviin lauluihin, jotka kuvasivat uniajan esi-isien reitin. Jos osasi heimon laulun tietystä reitistä, pystyi kulkemaan koko mantereen poikki oikein.

Dream tracking, songlines, miten kauniita sanoja ja miten kiehtovia ajatuksia, ajattelee pienessä pohjolan maalaiskylässä asuva nuori emäntä eikä ihmettele, miksi kirja silloin joskus jäi mieleen, on kulkenut mukana.

 

Silkkipaperiponi

 

Löydän omia muistiinpanojani kirjan kellastuneilta sivuilta. Hassu tunne. Mitä silloin kirjoitin tai mitä ajattelin, tuosta kirjasta, mistään? Oma reittini kulkee nyt tässä, näiden isojen huoneiden väliä, usein tuon perimmäisen ovelle jossa lapset nukkuvat. Syntymäpäiväkutsuilta jäänyt sateenkaarenvärinen piñjata kahisee ilmavirrasta aina kun raotan ovea.

Silkkipaperista tehty poni laukkaa silkkipaperitietä, kirjoitan jostain syystä ylös ja annan sen olla. Aamuyöllä huomaan, että kuopus on kömpinyt väliimme ja nauraa unissaan, kainalossa rutistettuna oma pesussa kutistunut vanha nalleni. Hänen unireiteillään on lempeä tallustaa.

 

xxx, Farmer’s wife

Ps. yksi kauneimpia lauluja tässä

//www.youtube.com/embed/J-9IK02qkZc