Ensimmäiset kaksi kuukautta
Kirjoittelin loppuraskaudessa, kuinka blogin tekeminen on varmasti mukavaa vastapainoa vauva-arjelle. Varmasti olisi ollutkin, jos tällä tuoreella mamalla vaan olisi ollut energiaa kirjoitella ja kuvailla, haha! Vaikka kuinka yrittää etukäteen varautua siihen kaikkien varoittelemaan väsymykseen ja vauvan tarpeiden tyydyttämiseen, todellisuus valkenee ekoina viikkoina aika tehokkaasti. Taisin olla ekat 1,5 kuukautta aika sidottuna tuohon sohvalle ja vauva mun rinnalle. Ei siinä mitään, rakastan olla Levin kanssa, hoivata pientä ja olla kotona, mutta mehut (tai paremminkin maidot!) se touhu imee.
Ekat kahdeksan ja puoli viikkoa on mennyt todella, todella nopeasti. Se tuttu heitto ”aika kuluu niin nopeasti, kun on lapsia” on tullut todistetuksi jo tässä vaiheessa. Kohta me varmaan huomataan, että yksivuotisjuhlat on ihan nurkan takana. Olen kyllä jo vähän pyöritellyt mielessä niiden pirskeiden sisältöä 😀
Päivät ovat kuluneet Levin kanssa, häntä ruokkien sekä pullolla että imettäen, vaippoja vaihdellen, vaunulenkkeillen ja toisiimme tutustuen. Hän on kehittynyt tässä ajassa jo huimasti vastasyntyneestä isoksi pojaksi ja katsekontaktin saaminen muutaman viikon iässä ekaa kertaa tuntui isolta harppaukselta suhteen kehittymisessä. Jälkikäteen kun vertaa, tuntuu että ennen katsekontaktia sitä höpötteli yksinään ja nyt höpöttelee vauvan kanssa : ) Ja ensimmäiset ”oikeat” hymyt, voi että! Siinä suli sydän ihan täysin! Ennen tunteisiin liittyviä hymyjä vauvojen hymyilyt liittyvät niinkin kivaan juttuun kuin ilmavaivoihin ja kutsuimmekin niitä pieruhymyiksi. Tiesimme oikeiden hymyjen tulleen mukaan kuvioihin, kun naurun päästessä vaipassa olikin hiljaista.
Tähän mennessä kaikki meidän tekemät kaupunkireissut ovat sujuneet hyvin, sillä Levi on vetänyt sikeitä vaunuissa lähes koko ajan. Kerran olen imettänyt häntä reissun päällä Stockan yläkerran ravintolassa ja kerran Forumin Ciao! Cafféssa. On ollut tärkeää poistua kotoa ihmisten ilmoille ja pyöriä vähän muuallakin kuin täällä kotikulmilla : ) Vielä musta ei ole ihan sellaista lattemammaa tullut, joka on joka päivä stadissa kahvittelemassa, hahah. Jos asuisimme edelleen Fredalla Kampissa, se olisi kyllä luultavasti todellisuutta – laten tilalla vaan jättikuppi vihreää teetä, kahvia kun en ole vieläkään oppinut juomaan 😀 Täytyy muuten sanoa, että vaikka tykkäämme tästä uudesta kodistamme kovasti, meillä on molemmilla Simon kanssa kova ikävä keskustan sykkeeseen ja katselemme haikeina vanhan kotimme porttikonkia Kampissa liikkuessamme. Aika usein pallotellaan ajatusta valinnasta esimerkiksi asunnon sijainnin ja neliömäärän välillä. Jännä nähdä, missä meidän perhe asuu kahden vuoden päästä.
Alkutaipaleen hormonimyräkkä osui myös tähän osoitteeseen ja babyblues tuli tutuksi. Tutkimusten mukaan siitä kärsii noin 80% synnyttäneistä äideistä, joten se oli odotettavissa. Tuntemusten sanotaan kestävän parisen viikkoa, mutta itselläni ne ovat alkaneet vasta nyt helpottamaan. Vähän pitkittyneeseen masisteluun on vaikuttanut varmasti myös unenpuute ja yritykseksi jäänyt täysimetys, jota yritän käsitellä joka päivä. Osittaisimetyksellä onneksi kuitenkin mennään ja pääsen koko ajan enemmän ja enemmän sinuiksi sen kanssa. Onhan Levi kuitenkin saanut äidinmaidon hyödyt joka päivä syntymästään saakka ja samalla sitten tottunut syömään myös pullosta, joka taas antaa mulle enemmän vapautta isän ja muiden läheisten pystyessä myös syöttämään häntä tarpeen vaatiessa. Toisaalta kävimme kaksi viikkoa sitten operoimassa Levin erittäin kireäksi todetun huulijänteen, joka oli tehnyt hänen imuotteesta aika huonon ja syömisestä raskasta. Sen korjaaminen voi imetysohjaajan mukaan vielä mahdollistaa täysimetyksen. Katsotaan miten tässä käy.
All in all, vauhdilla on mennyt nämä pari kuukautta, koko ajan koetaan ja opitaan uutta, joka päivä ihastellaan minimiehen touhuja ja kasvua. Tätä luonnostellessa hän on päikkäreillä ja on niin ihanaa saada rauhassa purkaa ajatuksia ja kirjoittaa tätä. Samalla on kuitenkin ikävä pikkuista jo parin tunnin päiväunien jälkeen, mutta onneksi saan pian nostaa pienen tuhisevan pojan tuolta vaunuista syliin halittavaksi. <3
Seuraavaksi luvassa juttua Levin nimiäisistä, miksi päädyttiin niihin ristiäisten sijaan sekä mitä oli ohjelmassa ja tarjoilupöydässä.
