Nimiäisten juhlintaa
Levin nimiäisiä vietettiin meillä kotona noin kuukausi sitten hauskasti minun nimipäivänä. Meillä oli ensin ajatuksena järkätä isommat juhlat jossain juhlatilassa tai ravintolassa ja kutsua kaveritkin paikalle, sillä silloin koko lähipiiri olisi varmasti nähnyt pikkuisen alle kahden kuukauden ikäisenä. Isomman tilaisuuden järjestäminen tässä vaiheessa alkoi kuitenkin tuntua liian isolta hommalta ja tiesin kasaavani itselleni jäätävän stressin asiasta. Niinpä päädyimme juhlimaan pienemmin ja myös stressaamaan vähemmän. Jos olisin toteuttanut ystäväni neuvon järkätä kaikki nimiäisiin liittyvä jo raskausaikana, olisi nuo isommatkin partyt varmasti saatu hoidettua ilman ongelmia : )
Meitä oli paikalla noin 15 juhlijaa, joten järkkäilyt oli helppo toteuttaa myös tässä pienessä aivosumussa 😀 Aluksi päätin, että tarjolla on herkkuja vain kahvitustyyliin, mutta onneksi Levin mummit tulivat hätiin ja loihtivat juhliin ihania suolaisia syötäviä. En uskaltanut ottaa itselleni sitä hommaa, koska en voinut ollenkaan tietää millaisia itse juhlapäivä ja sitä edeltävä päivä olisi vauvan kanssa – kerkeäisinkö paistamaan piirakoita ja pilkkomaan salaattitarpeita. Kakku oli myös tilaustyötä. Etsin pääkaupunkiseutulaisia leipomoita Instagramista ja löysin Frangipani Bakeryn, joka tekee upeita kakkuja Helsingin Vallilassa. Sieltä saimme täysin toiveitamme vastaavan, supersöpön elefanttikakun. Mauksi valitsimme porkkanakakun. Vaihtoehtona pohdimme myös red velvetiä, mutta ajattelin sen punaisen leikkauspinnan näyttävän vähän hassulta siniharmaan kakun ulkokuoren kanssa. Porkkanakakku oli sekä maultaan että kosteudeltaan ihan kymppivalinta, nam!
Me tykätään aina juhlistaa tilaisuuksia alkumaljalla, joten myös nimiäisissä kilisteltiin kuohuvalla. Toki tarjolla oli myös alkoholiton vaihtoehto. Alkumaljan jälkeen haluttiinkin jo aika nopeasti paljastaa vauvan nimi, sillä olimme saaneet sen pidettyä salassa juhliin asti! Meillä oli sivupöydällä kynttilä, pieni pupupehmolelu, vaaleansinistä serpentiiniä sekä liinan alla piilossa taulu, jossa nimi luki. Simo oli kirjoittanut ihanan puheen (rakastan tätä Simossa, ei ole eka hänen pitämä puhe rakkaille <3), jonka päätteeksi hän sytytti kynttilän ja toivotti perheeseen tervetulleeksi Levi Aito Jonathan Tiilikaisen. Samalla nostin liinan nimitaulun edestä pois.
Mielestämme tämä oli samalla kivan rento mutta nimenantoa kunnioittava tapa julkistaa nimi. Juhlia jatkettiin suolaisilla ruoilla, joiden jälkeen herkuteltiin kakulla ja muilla makeilla. Puheenaiheena oli koko illan mikäs muu kuin pikkuinen Levi. Ainiin! Kakussa oleva nimikyltti tuikattiin siihen vasta nimen paljastamisen jälkeen.
Tähän väliin haluan muuten vinkata vielä yhden ohjelmanumeron. Jos aiotte paljastaa nimen vasta juhlissa, voi vieraille antaa pienen aivopähkinän h-hetkeä odotellessa. Laitoimme kaikkien kolmen nimen kaikki kirjaimet kirjainleimasimilla kutsukortteihin, joista sai sitten yrittää yhdistellä eri nimivaihtoehtoja. Ennen nimen paljastamista vieraat saivat kirjoittaa omat arvauksensa lapuille. Kun nimi oli kaikkien tiedossa, luimme nimiarvaukset. Se oli hauskaa ja vitsailimmekin saaneemme nimet sitten seuraavalle vauvalle, hehe!
Meiltä on kyselty tietysti paljon nimen keksimisestä, kuten varmasti kaikilta tuoreilta vanhemmilta. Mulla oli vuosia pojalle nimi valmiina, mutta se kerkesikin mennä lähipiiriin syntyneelle pojalle : ) Ehdin jo vähän jännittää löydänkö mitään samalla tavalla oikealta tuntuvaa nimeä, mutta löytyihän se! Telkkaria katsellessa Levi-nimi tuli vastaan jonkun ohjelman lopputeksteissä ja tiesin saman tien, että siinä se on! Pojasta tulee Levi! Nyt en millään muista, tapahtuiko tämä jo ennen raskautta vai alkuraskaudessa, tai mikä ohjelma telkusta mahtoi tulla. Aito- nimen taas keksi Simo ja se onkin ihanan simomainen nimi. Vähän erilainen ja merkityksen omaava. Jonathan taas tulee Levin raskaudenaikaisesta työnimestä, joka oli Johnny. Johnny taas tuli alun perin siitä, että Simon mielestä kaikki kovat jätkät on leffoissa aina John- nimisiä! :D
Miksi sitten päätimme juhlistaa nimen antoa nimiäisillä eikä perinteisillä ristiäisillä? Olemme molemmat eronneet kirkosta, joten ihan jo sen takia ristiäiset olisi ollut mahdottomuus. Kirkosta eroamiseen johti omalla kohdallani se, että tajusin olevani kirkon jäsen vain koska olen aina ollut, en siksi että kokisin sen omakseni. Olen jo kauan sitten myös todennut, etten varmaankaan voi mennä kirkossa myöskään naimisiin, vaikka paikkana jokin vanha kirkko olisi hurjan kaunis ja tunnelmallinen, sillä valojen vannominen Jumalan nimeen tuntuisi jollain tavalla valehtelulta. Lopulliseen päätökseen sekä tulevien häidemme että Levin nimiäisten juhlistamisesta päädyimme käytyämme muutamissa kirkollisissa tilaisuuksissa, jotka saarnoineen ja virsineen eivät vaan tuntuneet omalta jutulta tilaisuuksien kauneudesta huolimatta. Mielelläni lähden myös kirkkoon joulukonserttiin ja Suvivirsi on yksi ihanimmista lauluista, josta tulee kivat muistot jokavuotisista kevätjuhlista. Eli ei tässä mistään sen kummemmasta kirkon välttelystä kuitenkaan ole kyse.
Nimiäiset oli kyllä kaikin puolin onnistuneet ja niitä olikin kiva muistella näin reilu kuukausi jälkikäteen : ) Saatiin itsemme näköiset juhlat ja lapselle ihana nimi. Meidän pikkuinen Levi <3
