Huomenna olet täällä

The Feel Good Diary

Tänään on viimeinen päivä masun kanssa. Se tuntuu todella haikealta, vaikka samaan aikaan haluaisin vauvan saman tien syliini. En oikein saanut unta ja siirryin taas yöllä sohvalle istuma-asentoon, jos se auttaisi. Nukahdin, mutta heräilin monta kertaa. Herätyskello soi klo 06:50, koska halusin laittaa muutaman kivan jutun tilaukseen Hullujen päivien valikoimasta. Simo nousi samoihin aikoihin ja lähti pian töihin. Hänellä on tänään vika työpäivä ennen isyyslomaa. Miten jännää!

Menin takaisin sohvalle nukkumaan ja heräilin puoli yhdentoista aikoihin. Tein aamupalaa ja huomasin, että uusin Erilaiset teiniäidit- jakso on tullut katsottavaksi Ruutu+:saan. Vaikken itse ole saamassa lasta nuorena, olen silti samassa tilanteessa kuin etenkin ensimmäistä lastaan odottavat teiniäidit. Ohjelmassa odotan aina eniten vauvan syntymän hetkeä enkä taaskaan voinut olla itkemättä, kun äiti sai vauvan syliinsä. Huomenna se on edessä meillä.

Vieläkin on näköjään pari pikku hommaa tekemättä, kuten rintapumpun peseminen valmiiksi. Lisäksi käyn sairaalakassin läpi, ettei sieltä puutu mitään oleellista. Tarkistan myös synnytystoivelistani. Kun Simo tulee töistä, otetaan viimeiset kuvat masusta sekä vähän ympärysmittoja. Uskon, että myöhemmin on aika jännä katsoa mittanauhan avulla miten iso se vatsa olikaan. Nappasin nyt päivällä itse muutamat masukuvat peilin kautta, niin on tämän tekstin yhteydessä muisto myös pallerosta. Kaverini vinkkasi myös kuvaamaan videon masusta ja raskauskropasta ja jutella siinä samalla vähän omia tuntemuksia loppumetreiltä. Voi tulla aika tunteikas video! Lisäksi saatan tänään soittaa sairaalaan ja kysyä, onko mahdollista tietää etukäteen monentena ollaan huomisen sektiojonossa vai ollaanko kenties ainoat.

Halusin kirjoittaa tämän päivän mietteitä muistiin, vaikka eihän ne varmaan koskaan unohdu. Olo on positiivisella tavalla aika sekava: innostunut, jännittynyt, huolestunut, itkuinen, onnellinen, väsynyt mutta välillä taas pirteä. Arvuuttelen, miltä omassa kropassa mahtaa tuntua, kun vauva ei enää ole masussa. Rakastan tätä palloa, mutta toisaalta olen jo jonkin aikaa odottanut saavani sen oman normaalisti toimivan kehon takaisin. Huomenna pääsen makaamaan selälläni! Kuulostaa pikkujutulta, mutta se onkin aika merkittävä muutos, kun on nukkunut viimeiset nelisen kuukautta ainoastaan oikealla kyljellä ja satunnaisesti sohvalla istuen.

Joitain päiviä sitten mulla iski kauhea huoli lähestyvästä synnytyksestä ja itkin lähes hysteerisesti. Tajusin, että vauvan synnyttyä voi selvitä asioita, jotka ovat olleet raskausajan piilossa vaikka sikiön tilaa seurataan ja kaikenlaisia tutkimuksia tehdäänkin alusta alkaen. En toivo mitään muuta niin paljon, kuin että synnytys menee hyvin ja vauva on terve. Olen saanut tämän huolen aika hyvin käsiteltyä, mutta tänään se on taas ajautunut ajatuksiin h-hetken ollessa niin lähellä. Yritän tässä touhuilla jotain, ottaa rennosti ja ajatella, että kaikki menee hyvin. Päällimmäisenä tunteena tänään on onneksi kuitenkin innostus ja onnellisuus tästä ihanasta pikku pojasta, joka tulee ihastuttamaan meidän elämää <3

Ajatuksen virta on just tällaista :D Välillä päässä pyörii isot huolet ja välillä sitä miettii mukavia nukkumisasentoja tai kuinka jotkut kivat kengät mahtuu taas jalkaan turvotuksen laskettua. Tekee hyvää kirjoitella niitä ulos.

Tänään on viimeinen päivä tätä tuttua juttua ja huomenna alkaa jotain aivan uutta ja ihmeellistä, eikä sellaiseen pysty tietenkään koskaan 100% valmistautua. Täytyy vaan mennä virran mukana ja nauttia joka hetkestä. <3

 

                                                                                                  

 

Kommentoi