Eka kolmannes takana ja toka kolmannes on jo hyvässä vauhdissa, jes! Olen kirjannut koko raskauden ajan tuntemuksia, ajatuksia ja olotiloja muistiin Pregnancy Pro- raskausaplikaatioon (joita mulla on itseasiassa melkein kymmenen erilaista puhelimessa) ja siirtänyt ne vielä Vauvan odotus- kirjaseen, joita saa apteekeissa. Jälkeenpäin on sitten kiva muistella odotuksen eri vaiheita, koska varmasti ainakin ne pienimmät huomiot unohtuu ajan kanssa.

Nappasin tänään ennen duunia nämä muutamat masukuvat. Taustalla näkyy kivasti vielä purkamista odottavat muuttolaatikot ja peilikin on ihan pölyinen, mutta that’s (pregnant) life! Haluan kyllä jo mahdollisimman pian ottaa jotain kuvia vähän isommalla panostuksella eli Simo saa hypätä kameran taakse 😀 Lisäksi loppuraskaudessa on aivan pakko päästä myös ihan ammattilaisen kameran eteen!

Olen selvinnyt alkuraskaudesta tosi vähällä kun vertaa ihmisten kokemuksiin, joita olen kuullut tutuilta ja joita on jaettu erilaisissa Facebookin vauvaryhmissä. En ole esimerkiksi oksentanut kertaakaan, mikä on helpotus, koska se toimenpide ei ole ihan niitä mukavimpia.

Merisairas olo on kuitenkin vaivannut seitsemännen viikon ensimmäisestä päivästä alkaen ja se alkoi kuin napista painamalla! Olin kavereiden kanssa lounaalla ja ihmettelin, että salaatti tuntuu jotenkin hassulta syödä. Lounaan jälkeen mentiin vielä kahvilaan ja siinä pullatiskillä elämän isoja valintoja tehdessäni tuli tunne, että nyt lähtee taju ja jalat alta ja päälle tulee varmaan vielä yrjö! Olo oli niin friikki, etten edes osannut sanoa siitä kaverilleni, tokaisin vaan, että tässä pullan valkkaamisessa menee varmaan hetki. Olo kesti pari minuuttia ja sain ostokseni tehtyä. Palasin takaisin meidän pöytään ja totesin, että nyt taisi sitten alkaa se pahoinvointi. Ja siitähän sitten alkoi.

Toinen riesa on ollut ihan jäätävä väsymys. Edellisestä postauksesta on jo muutama päivä aikaa ja se kuvastaa hyvin raskauden kulkua tähän asti: väsymys tuntuu menevän kaiken yli enkä saa tehtyä asioita joita haluaisin. Mutta jotain hyvää siinäkin, olen mennyt jopa ennen iltayhdeksää nukkumaan! 😀 Harmillista on, ettei treenaamiseen ole mitään energiaa. Voisinhan tietysti pakottaa itseni salille, mutta toisaalta tuntuu hullulta kuluttaa se vähäinen energia treeniin, jota työpäivän jälkeen on jäljellä, kun vatsassa oleva pikku ihminen tarvitsee kaiken mahdollisen voiman ja tuen siihen hurjaan kasvuun ja kehitykseen.

Yksi asia, mitä moni varmasti miettii raskauden yhteydessä, on kropan muuttuminen ja painon nousu. Itselläni on tullut tähän mennessä jo 7kg lisää, joka tuntuu aika järkyttävältä määrältä. Neuvolassa sanottiin sen kuitenkin olevan ihan normaalia ja tästä määrästä on pari-kolme kiloa turvotusta kehon lisääntyneen neste- ja verimäärän takia. Tuntui, että melkein tuo koko määrä rysähti ekan parin kuukauden aikana ja sen jälkeen painoa on tullut hyvin hiljalleen lisää. Parit raskaushousut on tullut hankittua, sillä venyneimmätkin treenitrikoot on jääneet auttamatta liian kireiksi ja puristavat mahasta aika pahasti 😀 Onneksi olen kesällä raskaana, sillä se helpottaa pukeutumista. Toivotaan vaan, että on lämpimät kelit, niin voin viettää koko kesän ihanissa vauvamasun söpösti esille tuovissa trikoomekoissa! <3

Meidän Dubain reissu osui ekalle kolmannekselle 10. viikon vaiheille ja matkaan lähtö tietysti jännitti jonkin verran etukäteen. Mitä jos saan ruokamyrkytyksen? Tuleeko maksaläiskiä naamaan? (Tulihan niitä!) Jaksanko sitä ihanaa kuumuutta niin kuin ennen?

Matka meni onneksi ihan super hyvin, paremmin kuin osasin edes odottaa. Pahoinvointi oli nimittäin lähes olematonta koko viikon! En tiedä yhtään mistä mahtoi johtua, mutta edes välillä vähän liian pitkiksi venyneet ruokailuvälit ei aiheuttanut merisairasta oloa, joka olisi ollut taattua tavaraa kotona. Oli niin ihanaa saada nauttia matkasta ilman ylimääräisiä oloja. Hassua kyllä, olotilat palasivat kun tultiin Suomeen. Mikähän tähänkin oli syynä?

Toisaalta oireiden tunteminen on tuonut samalla helpotusta henkiseen oloon: tuntuu, että kropassa tapahtuu jotain ja raskaus etenee. Jos kaikki oireet loppuisivat kuin seinään, voisi se olla aika pelottava tunne. Toisaalta sekin on ihan normaalia eikä välttämättä kerro mistään negatiivisesta.

Naiset reagoivat eri tavoin raskauteen ja toiset voivat sen ajan paremmin kuin koskaan, toisilla on vaikka millaista vaivaa pitkin raskautta. Itselläni on jo alkanut toinen kolmannes ja nyt mennään 16. viikolla. Pikkuhiljaa pitäisi alkaa tuntea sitä keskiraskauden virkeyttä ja Supernainen– oloa, ehkä se sieltä kohta alkaa näyttää merkkejä. 😀 Parasta on kuitenkin tämä masussa kasvava, kovasti toivottu pieni ihme, jonka takia kestää kyllä ihan mitä vain.