Kävin viime sunnuntaina jossain, missä jokaisen tuoreen äidin olisi mielestäni hyvä, ellei suorastaan pakko käydä, nimittäin äitiysfysioterapeutilla. Sain käynnin Babyshower- lahjaksi ja se oli todella mieluisa ja hyödyllinen, kiitos tytöt <3 Raskaudesta palautuminen kiinnosti ja jännitti minua jo ihan raskauden alkuvaiheilta lähtien. Eniten mietitytti vatsalihasten erkauma, koska siitä kuulee puhuttavan eniten ja raskausaikana huomasin selkeästi ”korsetin” tuen katoamisen vatsalihasten kuroutuessa kauemmas ja kauemmas toisistaan.

Hoitopaikka oli FemiHealth Katajanokalla ja fysioterapeuttina lähes kaimani, tosi mukava Jannina. Hoito alkoi haastattelulla, jossa käytiin läpi terveyshistoriaani, leikkausoperaatioita, vammoja ja muita kehossa vaikuttavia seikkoja. Sen jälkeen Jannina tsekkasi kroppani asennot läpi ja siinä huomattiinkin heti vähän notkoselkää ja eteenpäin työntyvää keskivartaloa. Nämä virheasennot jäävät helposti päälle raskauden jälkeenkin, kun kehon painopisteet ovat vinksahtaneet raskaan etupainotteisen vauvamasun vuoksi.

Sitten tutkittiin kehon asentoja vähän lisää tutkimuspöydän reunalla istuen, jonka jälkeen oli aika makoilla ja jännitellä lihaksia! 😀 Oli mielenkiintoista nähdä omien lihasten toiminta reaaliajassa ultraäänilaitteen näytöltä. Hengittelin ja jännittelin vatsalihaksia Janninan ohjeiden mukaan ja siellä ne liikkuivat ja supistelivat ruudulla.

Tässä vaiheessa hän tutki myös erkauman vatsan päältä käsin tunnustelemalla ja lisäksi ultralla, jotta saatiin jännesauman tarkat mitat. Oli helpotus, kun kuulin ettei erkaumaa ole laisinkaan! Erkaumaksi lasketaan navan kohdalla yli 2,7cm leveä jännesauma. Vatsalihasteni väli oli ylävatsalla 1,3cm ja hieman navan yläpuolella 2,4cm. Nyt tunnustelin väliä myös itse, kotona en nimittäin ollut uskaltanut, koska pelkäsin tuntevani jonkun jäätävän kuilun! Ylävatsalla lihasten väliä ei edes tuntenut käsin ja keskivatsalla tuntui napakka kapea uurre. Jannina kertoi myös, että nykytiedon valossa pidetään erittäin tärkeänä napakkaa jännesaumaa, joka tekee hieman leveämmästäkin saumasta toimivamman verrattuna löystyneeseen jännesaumaan.

Luulen, että vatsalihakseni ovat näin terveessä kondiksessa, sillä olin ennen raskautta hyvässä kunnossa ja mikä tärkeintä, en aiheuttanut raskausaikana vatsaontelooni ylimääräistä painetta esimerkiksi treenaamalla vatsalihaksia, maastavetoja tai kyykkyjä. Moni saattaa lähteä salille rehkimään keskivartaloa väärällä tavalla rasittavia liikkeitä raskailla painoilla vielä raskauden puolivälinkin jälkeen tuntiessaan olonsa vielä hyväksi, mutta se saattaa kostautua palautumisvaiheessa. Raskaana ollessa on siis hyvä treenata maltilla ja skaalata se tuttu treeni vauvamasuun sopivaksi : )

Jannina ultrasi myös tietysti alavatsalta lantionpohjan, joka rasittuu jo raskauden aikana riippumatta synnytystavasta. Toki omalla kohdallani sektio oli alatiesynnytystä lempeämpi vaihtoehto lantionpohjan lihaksia ajatellen, mutta myös raskauden aiheuttama venytys ja paine aiheuttaa alueelle muutoksia. Vaikka kaikki oli hyvin, kannattaa lantionpohjaa treenata siinä missä muitakin lihaksia ja sain siihen hyvät ohjeet.

Puolitoistatuntinen käynti oli täynnä asiaa ja varasinkin vielä toisen ajan, koska koen tällaisen itsensä ”huoltamisen” todella tärkeänä etenkin nyt, kun kehoni on käynyt läpi valtavan myllerryksen ja kasvattanut sisällään pienen ihmisen. Sitä on muuten vieläkin välillä vaikea tajuta! Haluan palautua raskaudesta mahdollisimman hyvin ja varmistaa etten tee hallaa esimerkiksi liikkumalla väärin, liian aikaisin tai liian raskaasti.

Odotin jo kovasti kunnon salitreenin aloittamista, mutta sain ohjeeksi odottaa, kunnes synnytyksestä on kulunut puoli vuotta. Puoli vuotta!? Meikäläisen naama taisi valahtaa pahasti sen kuullessani! 😀 Ajattelin, että erkauman loistaessa poissaolollaan ja oloni ollessa näin hyvä, voin tietysti alkaa pikkuhiljaa tekemään salilla tuttuja juttuja. Sisäisesti kroppa ei sitten kuitenkaan ole ihan näin pian valmis toimimaan kuten ennen vanhaan, joten vammoja ja takapakkia välttääkseen on vain maltettava vielä muutama kuukausi. Yllätyin pitkästä ajasta, koska lähes poikkeuksetta kuulee terveyskeskuslääkärien antavan äideille treeniluvan jo jopa 8 viikon kuluttua synnytyksestä, kun lääkäri on vain arvioinut käsikopelolla erkauman olevan ok.

Vatsa venyy äärimmilleen raskausaikana, tässä näkyy tilanne raskausviikolla 39+0 synnytystä edeltävänä päivänä. Apua, tässä kuvassa näkee myös tuon hurjan sormien turvotuksen!

Reippaat vaunulenkit ovat tietysti sallittuja ja erittäin suositeltuja! Lisäksi olisi hyvä silloin tällöin lähteä reippailemaan ilman vaunuja, jotta yläkroppakin saa kunnolla liikettä ja kroppa liikkuisi enemmän poispäin sektiohaavasta. Äidithän nimittäin ovat aika paljon eteenpäin kumartuneina: vauvaa pidetään sylissä, imetetään ja vaunuja työntäessä rintakehä tuppaa myös kaartumaan sisäänpäin. Sain myös luvan tehdä kevyitä kehonpainoharjoitteita, kuten kyykkyjä sekä treenata yläkroppaa kevyillä painoilla jeesatakseni hartiajumeja. Kyllä tää kroppa tästä vielä palautuu entiselleen, ellei paremmaksi! ; )

FemiHealthilta sain kyllä sellaisen tietopaketin ja hyvän katsauksen omaan kroppaan, että en voi muuta kuin suositella. Olisipa meillä täällä Suomessa edes yksi vastaava käynti jokaisella tuoreella äidillä jälkitarkastuksen lisäksi (jossa itselläni ei tutkittu esim. erkauman tilaa ollenkaan). Se olisi hyvä jatkumo tarkasti seuratulle raskausajalle ja meillä olisi varmasti enemmän paremmin voivia mameja <3