Raskaus pikakelauksella
Raskaus on jo ihan loppusuoralla ja sektioon on arviolta 4-5 viikkoa aikaa! Tämä on ollut jännä matka, joka hujahti loppupeleissä älyttömän nopeasti. Toki ne viimeiset kuulemma erittäin madellen kuluvat viikot ovat vielä edessä, että saattaapi se mielipide tässä ajan kulumisesta muuttua 😀
Ollaan otettu lähes viikoittain nämä valkoista taustaa vasten poseeratut masukuvat, mutta joinain viikkoina nämä selkeät vertailukuvat on jääneet räpsimättä. Onneksi joitain kuvia on kuitenkin aina otettu jokaiselta viikolta.
Äitiysloma alkaa virallisesti ensi viikon keskiviikkona ja voin sanoa, että sen ajoittuminen aikaisempaan vaiheeseen ei yleisesti ottaen haittaisi yhtään. Tästä on varmaan moni 9. kuulla raskaana oleva samaa mieltä ja itselleni sairasloma on ollut tosi tarpeellinen supistusten, unettomuuden ja väsymyksen takia. Ajatukset pyörii suurimman osan ajasta tuhatta ja sataa vaihdellen onnellisuudesta ja innostuksesta kaiken mahdollisen murehtimiseen. Onneksi pian koittavan vauvan syntymän ajattelu saa kuitenkin kaikki asiat ja ajatukset päivän päätteeksi aina raiteilleen. Tämä on sitä hormonien myllerrystä, mistä on varoiteltu, heh.
Raskausviikot 16+0 ja 17+0. Masu oli vielä tosi pieni, mutta tuntui niin suurelta!
Raskausviikot 18+0 ja 20+2. Kasvava vatsa näkyi jo todella selkeästi kireä paita päällä, joita tykkäsinkin käyttää.
Mietin tässä yksi ilta, että millaista se raskaana olo on nyt sitten ollut. Kuten aiemmin olen kertonut, olen aina halunnut lapsia ja jo teini-ikäisenä haaveillut, että onpa ihanaa olla sitten joskus raskaana ja kantaa sitä mahtavaa pallomasua. Onko kaikki ollut niin ihanaa kuin olin aina odottanut? On ja ei.
Voi olla hankala määrittää, onko raskaus ollut helppo vai ei. Se riippuu siitä mihin vertaa sekä miten kukin kokee erilaiset asiat ja tunteet. Oma raskauteni on ollut fyysisesti suhteellisen helppo, kun sitä vertaa esimerkiksi hyperemeesistä kärsiviin odottajiin, jotka käytännössä oksentavat koko raskausajan ja jopa vierailevat sairaalassa tiputuksessa. Oma pahoinvointini kesti suunnilleen ekat neljä kuukautta eikä siihen kuulunut oksentelua. Kuitenkin aamusta iltaan jatkuva ”päättymätön darra”- olotila vie kyllä aika hyvin mehut samalla kun kroppa laittaa kaiken energian pienen ihmisen kasvattamiseen.
Toinen kolmannes meni aika leppoisasti, mutta aika usein se ihmisten mainostama raskauden hehku oli vähän hakusessa :D Paino sen kun nousi eikä asiaa oikein jeesannut ihanan hellekesän kuumuus (nimimerkki: kihlasormus edelleen jumissa sormessa, kääk!). Olin kesällä kyllä super tyytyväinen siihen, että koin rannalla olon aidosti mukavaksi kropan kannalta. Vaikka olen viime vuosina ollut kuinka hyvässä tikissä tahansa, olen kuitenkin ollut aika tietoinen vartalostani johtuen aiemmasta ylipainostani. Tykkäsin oikeasti kulkea biksut päällä rannalla tai maauimalassa eikä ihmisten mahdolliset katseet haitanneet ollenkaan. Jossain vaiheessa tajusin vain sen, että biitsikohde kannattaa valita sen mukaan, missä on parhaat rantatuolit. Maassa makaaminen ja sieltä ylös könyäminen on meinaan ihan oma taiteenlajinsa vauvavatsan kanssa! Tässä voiton vei tänä kesänä Allas Sea Pool, josta saa ajoissa liikkeellä ollessaan hyvällä tuurilla kunnon aurinkotuolin.
Raskausviikot 23+0 ja 28+0. Tässä näkyy masu kesäkuun ja heinäkuun lopulla. Kuvien väliin osui mm. reissu Menorcalle, joka oli meidän babymoon- reissu ja vika ulkomaanmatka ennen vauvan syntymää.
Raskausviikot 16+0 ja 34+0. Ensimmäinen ja viimeisin kuva vierekkäin, aika hurja ero! Masu kasvaa vielä noin kuukauden ajan <3
Nyt on menossa viimeinen kolmannes ja vauvan syntymän odotus on kova! Pesänrakennusvietti on selkeästi kasvanut ja olen saanut pikkuiset vaatteet pestyä ja viikkailtua lipaston laatikoihin. Täällä ei jakseta odottaa, että päästään pukemaan niitä söpöyksiä vauvan ylle! Rakastan tätä vauvamasua ja vaikka tämä ehkä jonkun mielestä pinnallista onkin, iloitsen etten ole saanut ainakaan vielä yhtään raskausarpea. Olen jonkun verran rasvaillut vatsaa, kylkiä ja selkää, mutta pääasiassa geenit kuitenkin vaikuttavat arpien syntyyn. Äitini ja siskoni eivät arpia saaneet, joten samaa uskallan toivoa myös omalle kohdalle. Saa nähdä kuinka käy.
Neuvolassa on nyt mittailtu sf-mittaa eli kohdun pohjan mittaa. Se on ollut viimeiset kolme mittauskertaa käyrän yläpuolella, mutta en ole asiasta kovin huolissani, sillä raskausdiabetes-testin tulokseni oli negatiivinen. Lisäksi tarkoituksenani on synnyttää vauva suunnitellulla sektiolla, joten omalla kohdallani ei tarvitse arvioida mahdollisesti isokokoisen vauvan mahtumista syntymään alateitse. Asia kuitenkin tutkitaan synnytystapa-arvioissa vajaan kahden viikon päästä.
Raskausaikaan on mahtunut jotenkin yllättävän paljon huolta ja erilaisten asioiden stressaamista, vaikka kaikki on pääosin mennyt todella hyvin. Mietin, että mistä tämä johtuu – olenko ihan mahdoton stressierkki enkä osaa antaa asioiden vaan mennä omalla painollaan? Suurin ahdistuksen aiheuttaja on edessä siintävä synnytys ja ennen tätä raskautta kokemamme raskauteen liittyvät asiat. Tajusin tässä, että vaikka olen käsitellyt asioita todella paljon sekä yksin että muiden kanssa ja suunnitellun sektion valitseminen antaa minulle mahdollisuuden synnyttää muulla tavalla kuin alateitse (voisin kirjoittaa erillisen jutun polustani suunniteltuun sektioon päätymiseen), on synnytys silti kalvanut mieltä koko raskauden ajan aiheuttaen jonkinasteista ahdistusta kaiken onnen ja ilon taustalla. Se on harmillista, mutta kukapa nyt ei synnytystä pelkäisi tai vähintään jännittäisi. Asiaa ei tietenkään helpottanut yhtään täysin fiasko käynti ns. pelkopolilla Naistenklinikalla, jossa synnytyslääkärin käytös johti siihen, että päädyimme tekemään hänestä kirjallisen valituksen.
All in all, raskaus on mennyt hyvin, lämmin kesä on mahdollistanut tosi helpon pukeutumisen masun kanssa (trikoomekkorakkaus!) ja nyt alkaakin olla jo ihanan syksyinen fiilis! Täydellinen vuodenaika jäädä mammalomalle, täytyy sanoa <3
Lue myös: Raskauden ensimmäinen kolmannes
