Vartalo raskauden jälkeen

The Feel Good Diary

En osaa varmaan mitenkään kuvitella millaista elämä on kun Johnny on syntynyt, vaikka kuinka yritän. Mietin sitä joka päivä ja odotus on ihan älytön! Sitä pyörittelee mielessään, kuinka ihanaa on pitää pientä nyyttiä sylissä ja nuuskuttaa vauvantuoksuista pientä päätä, taputella vaippapeppua jotta pikkuinen rauhoittuu, syöttää rinnalla tuhisevaa nälkäistä söpöliiniä ja tuijottaa nukkuvaa vauvaa ja odottaa milloin toinen herää, jotta voidaan taas halia.

Kaiken tämän lisäksi päässä pyörii myös ihan toisenlaiset jutut: Miten palaudun raskausajasta ja sektiosta? Onko hormonitoiminta ihan sekaisin ja jos on, niin kuinka kauan? Miltä vartalo tulee tuntumaan ja näyttämään tämän pitkän odotusajan jälkeen? Enhän ole harrastanut liikuntaa juuri ollenkaan! Tuleeko  minulla olemaan ongelmia vatsalihasten erkauman kanssa? Löytyykö mulla sitä motivaatiota ja jaksamista treenamiseen ja järkevään syömiseen synnytyksen jälkeen? Raskausaikana tämä on nimittäin heitellyt todella paljon.

Jos puhutaan muusta kuin siitä itsestäänselvyydestä, että odotan vauvan syntymää ja meidän perheen uutta jännittävää elämänvaihetta todella paljon, niin odotan myös sitä, että saan oman normaalisti toimivan kroppani takaisin – tai pääsen ainakin tekemään töitä sen eteen eri tavalla kuin nyt. Motivaatio ja hinku ihan vaan sinne vaunulenkeille on kova ja jestas, että odotan jo nyt jälkitarkastusta ja treenilupaa! Nyt kun en voi lähteä edes puolen tunnin rauhalliselle kävelylenkille, koska supistuksia pukkaa ja vessahätä tulee kymmenen minuutin tallustelun jälkeen (en ole puskapissatyyppiä, hah).

Olen suunnitellut aloittavani kevyillä kehonpainotreeneillä tässä kotosalla sekä meidän taloyhtiön salilla. Siitä jatkan sitten eteenpäin kehoa kuunnellen ja tällä hetkellä on kova ikävä takaisin TFW:n treenien ja ihanan yhteishengen pariin. Siellä jos missä motivaatio, tavoitteet ja itsetunto kasvaa!

Kaipaan tosi paljon sitä ketterää ja voimakasta kroppaa, jonka varsinkin TFW:n treenit sai aikaan: hyvä miksaus treeniä Voima- tunneilla ja aerobista sähäkkää menoa Hurrikaani- tunneilla. Vaikka tiesin etukäteen esimerkiksi sen, että raskauden aikana vatsalihakset siirtyvät sivuille ja lihasten väliin muodostuu erkaumaa, tuli keskivartalon voimattomuus ihan yllärinä. Siis kuinka vaikeeta voi olla kyljen kääntäminen sängyssä tai sohvalta nouseminen?? Jännittää tosissaan, miten keho kaikista muutoksista muovautuu takaisin vai muovautuuko. 

Tässä raskaana ollessa kropan muutokset ovat selkeästi tuoneet tuttuja fiiliksiä pintaan ajalta, jolloin olin ylipainoinen. Olen pyrkinyt parhaani mukaan käsittelemään ne ja tekemään itselleni selväksi, että tällä kertaa vartalo muuttuu raskauden takia ja tämä on väliaikaista. Vaikka rakastan tätä vauvamasua, niin on sitä pyöreyttä tarttunut myös reisiin ja käsivarsiin, mitä onkin ollut vähän vaikeampi katsoa peilistä tyytyväisenä. Jotenkin ne vanhat tuntemukset puskevat välillä läpi ja aiheuttavat hetkittäisiä ”nyt on kroppa pilalla”- ja ”saankohan mä ikinä omaa vartaloa takaisin”- ajatuksia. Jälkeenpäin ne ajatukset tuntuvat ihan hulluilta. Puolisolla on näissä hetkissä aina tärkeä rooli odottavan äidin vierellä ja Simo on joka kerta muistuttanut muutoksen syistä ja siitä, että olen kaunis. Ne ovat hurjan tärkeitä ja merkityksellisiä sanoja. <3

Täytyy myöntää, että olen keräillyt tässä muutamien kuukausien aikana omia ”ennen”- kuviani läppärille, jotka saavat toimia motivaattoreina ja muistutuksena niinä hetkinä, kun tuntuu ettei homma etene. On se edennyt ennenkin, joten kyllä sen homman saa nytkin toimimaan. Voi olla, että tarvitaan vähän erilaisia syömisten ja treenien tuunauksia, mutta kyllä se hyvä olo ja tyytyväisyys omaan peilikuvaan ja kropan toimintaan on saavutettavissa. Tässä on pari kuvaa, toinen TFW:n pukkarista hymy herkässä ja toinen samaiselta salilta omaa mave-ennätystä tehdessä vähän totisemmalla ilmeellä :D On muuten kiva ajatus, että voi olla itse oma motivaation lähde muiden lähteiden rinnalla.

Voisin kuvitetella, että tällaiset fiilikset on aika yleisiä naisilla, mutta miten on? Millaisia kokemuksia teillä on aiheesta, onko muutokset stressanneet kovasti vai oletteko onnistuneet ottamaan homman iisisti? P.S Tämän tekstin kirjoittamisen taisi laukaista eilen illalla syömäni jätski ja sipsit, heh.

 

Kuvat: Johanna Rontu

Viimeinen kuva omista arkistoista

                                                                                                 

 

Kommentit

MT (Ei varmistettu)

Itselläni oli todella iisi eka raskaus, liikuin lähes normaalisti loppuun asti (toki tiettyjä rajoitteita oli ja himmailin muutenkin sykkeiden kanssa). Synnytys meni myös hyvin ja yllättävänkin nopeasti kroppa "palautui". Mutta ei se silti ollut se oma, vahva ja jäntevä vartalo, ehkä jonkun määritelmän mukaan palauduin nopeasti mutta itse koin että n. 10kk synnytyksestä alkoi keskivartalon voima olla vanhalla tasolla :) Imetys alkoi omalla kohdallani vasta n.6kk kohdalla vaikuttaa kehon koostumukseen, lopetin tuossa 10kk kohdalla ja selkeästi huomasin eron kropan toiminnassa. Hormoneilla on tässäkin iso rooli!

Tällä hetkellä odotan toista ja painan jokusen kilon vähemmän kuin ekan raskauden alussa, selkeästi lihasmassa on pienempi jne. Ja jännittää kyllä hitosti miten keho palautuu tästä uudesta raskaudesta. Mutta koitan vain ajatella, että hyvin meni ekankin kanssa...

Tsemppiä loppuraskauteen!

Janina F
The Feel Good Diary

Juu kyllä se raskaus varmasti vaikuttaa vaikka liikkuisikin läpi raskauden, kun kuitenkin treenin kuormitusta on kevennettävä ja hormonit vaikuttaa kaikkeen niin kokonaisvaltaisesti :) Olen aina ajatellut, että imetys on automaattisesti yhtä kuin korkea kalorinkulutus jne., mutta tässä raskauden aikana asiaan tutustuessani selvisi, ettei imetyksen aikana välttämättä rasva tirisekään vaan se saattaa tapahtua vasta imetyksen loputtua! Että vaikka siitä tulisi se 500 kalorin vaje vuorokaudessa, niin kroppa pitää silti kiinni rasvavarastoista hormonien vuoksi. Jänniä juttuja ja saa nähä miten itsellä sitten menee tuon kanssa :D

Samoin tsemppiä sinne, kohta meillä on bebet sylissä! <3

Kommentoi