Suomi on saamassa kaikkien aikojen konservatiivisimman hallituksen. Petteri Orpo on kutsunut hallitusneuvotteluihin PS:n, KD:n ja RKP: n. Orpo on alusta saakka pitänyt tärkeänä sitä, että  kuuden miljardin sopeutustoimista pidetään kiinni, mutta samalla vakuutellut, että koulutuksesta ja terveydenhuollosta ei tulla leikkaamaan. Vaikka valtiovarainministeriö on ilmoittanut, että säästöt eivät ole mahdollisia ilman, että sote:sta ja koulutuksesta leikataan.

Minulle oli järkytys, kun eduskuntavaalien tulokset julkistettiin. Olen elänyt iloisesti omassa feministisessä kuplassani, joten kansan toive oikeistolaisemmasta ja konservatiivisemmasta politiikasta yllätti. Silti, en halua haukkua äänestäjiä, sillä uskon vahvasti demokratiaan ja otan milloin vain mieluummin demokraattisen valtion kuin diktatuurin. On täysin normaalia, että poliittinen ilmapiiri heittelehtii vasemmalta oikealle, liberaalista konservatiiviseen. Kansa kaipaa muutosta ja demokraattiset vaalit ovat tapa ilmaista tuota halua.

Silti tämä ymmärrettävästi aiheuttaa huolta, varsinkin vähemmistöissä ja vähempiosaisissa. Edellinen hallitus sai paljon edistettyä tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin liittyviä asioita (mm. translaki, suostumuslaki), vaikka ongelmatonta heidän toimintansa ei ollutkaan (mm. saamelaiskäräjälakiuudistus, terveydenhuollon ja hoitajien kriisi). On kuitenkin otettava huomioon, että edellinen hallitus toimi täysin poikkeuksellisessa maailmantilanteessa, jota runtelivat pandemia ja Ukrainan sota.

Velkaantumisen pysäyttäminen

Meitä on peloteltu valtion velan otolla ja varsinkin Kokoomuksen yksi kärkiteema on ollut velkaantumisen pysäyttäminen.

Miten uusi hallitus sitten aikoo korjata maamme? Pahoin pelkään, että edessä on vaikeita aikoja juurikin yhteiskunnassa heikoimmassa asemassa oleville. Oikeistolaisen politiikan säästötoimenpiteet osuvat yleensä kipeimmin juuri niihin, jotka tukea eniten tarvitsevat. Leikkauksilta ei tulla välttymään, nähtäväksi jää miten uusi hallitus aikoo ne toteuttaa. Näin suuret leikkaustavoitteet näin lyhyessä ajassa voivat johtaa vähentyneeseen kysyntään, kun ihmisten ostovoima heikkenee. Tämä taas lisää työttömyyttä ja heikentää talouskasvua. Julkisten palvelujen keskittäminen ja tehostaminen taas usein johtaa palvelujen vähentämiseen, mikä heikentää osaamista, koulutusta, hyvinvointia ja terveyttä.

Ennaltaehkäisevää työtä ei Suomessa vieläkään osata tarpeeksi arvostaa, usein tuijotetaan vain nopeita lyhyen aikavälin äkkiratkaisuja. Panostaminen ennaltaehkäisevään työhön on toki aluksi kalliimpaa, mutta pitkällä aikavälillä säästöt ovat merkittäviä. Yksikin syrjäytynyt nuori voi maksaa valtiolle jopa miljoona euroa. Lasten ja nuorten pahoinvointi on valtavassa kasvussa, oppimistulokset heikkenevät ja levottomuus sekä käytöshäiriöt ryhmissä yleistyvät. Yhteiskuntaluokkien erot myös jatkavat kasvuaan, mikä heijastuu vahvasti myös koulutukseen ja lasten eriarvoisuuteen. Valitettavasti lapsia ja nuoria ei nähdä yhteiskunnan tuottavina yksilöinä vaan menoeränä ja usein koulutus ja varhaiskasvatus ovat ensimmäisiä säästökohteita.

Aika vastaiskulle

Vaikka edustankin aatteiltani ja arvoiltani täysin päinvastaista suuntaa kuin perussuomalaiset, olen toisaalta tyytyväinen siihen, että he menevät hallitukseen. Perussuomalaiset on populistipuolue, jonka on vahvimmillaan oppositiossa. He tarttuvat herkästi ns. tavallisen kansalaisen ongelmiin, mutta eivät tarjoa konkreettisia keinoja ja ratkaisuja siihen (esim. eduskuntavaaleissa eivät esittäneet mitään selkeitä toimia, keinoja tai lupauksia ohjelmassaan, lupaukset on helppo rikkoa jos niitä ei ole tehnytkään). Puolue nojaa vahvasti maahanmuuttopolitiikkaan ja EU-vastaisuuteen, mutta näistä teemoista tulevat varmasti joutumaan joustamaan tulevassa hallituksessa. Puolue joutuu vihdoin ottamaan vastuun sanoistaan ja lupauksistaan ja toivon, että myös äänestäjät muistavat tämän seuraavissa vaaleissa, kun puolue ei pystykään lunastamaan kaikkia uhoamiaan asioita. (Muistellaanpa, että viimeksi kun PS oli hallituksessa, puolue hajosi).

Tulevat vuodet ovat varmasti raskaita, mutta nyt on entistä tärkeämpää pitää ääntä oppositiossa. Pitää ääntä ihmisoikeuksien ja tasa-arvon sekä ympäristön hyvinvoinnin puolesta. Nyt on tärkeämpää kuin koskaan tuoda näitä asioita esille mediassa, somessa, arkipäivän elämässä ja politiikassa. Oppositiossa on voimaa, varsinkin jos se voima yhdistetään. Ja toivottavasti seuraavissa vaaleissa nähdään vastaisku. Emme voi antaa maan luisua samalle polulle, minne esim. Yhdysvallat on pikkuhiljaa liukunut rajoittamalla merkittävästi vähemmistöjen oikeuksia sekä oikeuksia keholliseen itsemääräämiseen ja lietsomalla vihaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan.

Me emme hiljene, me emme luovuta. Oikeus elämään ja hyvinvointiin kuuluu kaikille.

Pus,

Femakko