Feministi peltojen keskellä

Voiko feminismiä olla muuallakin, kuin kaupungeissa ja mielenosoituksissa? Onko feminismi miesvihaa ja kuka oikein on feministi? Monelle feminismi on kirosana, kuvaus miesvihasta ja mielensäpahoittamisesta. Feminismi nähdään wokettamisena, liiallisena herkkyytenä, johon ”tolkun ihmiset” eivät sorru. Feministit pyrkivät rajoittamaan sananvapautta ja mitään ei nykyään saa sanoa!

Mutta kuka on feministi?

Kun ajatellaan feministiä, monille muodostuu kaksi mielikuvaa; ensimmäinen on kauralattea Kallion indiekuppilassa nauttiva nainen, joka on päästä varpaisiin ja alushousuja myöten puettu kotimaiseen pienyrittäjien designer-muotiin. Hän on korkeasti koulutettu ja käyttää kieltä, jolla pyrkii osoittamaan ylemmyytensä muihin nähden. Toinen mielikuva taas on tissi paljaana viuhuva mielenosoittaja, joka vihaa miehiä! Hänen ulkoinen olemuksensa on maskuliininen, länsimaisten kauneusihanteiden vastainen ja suurella todennäköisyydellä hän on lesbo.

Voiko feministi siis olla jotain muuta, kuin edellämainitut kärjistetyt esimerkit? Onko feminismi vain rajatuille ihmisryhmille sallittu ideologinen hömppä, joka pyrkii vihaamaan sekä miehiä, että niitä ”tolkun” naisia? Voiko ihan kuka vain olla feministi? Varsinkin, jos asuu maaseudulla, konservatiivisella alueella?

Feminismiä maaseudulla

On totta, että maaseudulla ja Pohjois-Suomessa arvot ja asenteet ovat konservatiivisempia, kuin kaupungeissa ja pääkaupunkiseudulla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei tasa-arvon ja feminismin kannattajia näiltä alueilta löytyisi. Omaa ääntä on kenties vaikeampi saada kuuluviin täällä ja mahdollisuudet vaikuttaa paremman maailman puolesta ovat heikommat, mutta siksi onkin tärkeää tuoda sitä ääntä kuuluviin siellä, missä se helpommin hukkuu muiden alle.

Sysäyksen tälle blogille antoi oma matkantekoni feministinä. Koen, että feminismi osaa olla välillä poissulkevaa, liikaa akateemisuuteen nojaavaa. Feminismin piireissä myös esiintyy herkästi portinvartijuutta, arvostelua siitä kuka on riittävän hyvä feministiksi. Siksi monet voivat kokea feminismin uhkaavana, pelottavana ja outona.

Kukaan ei ole täydellinen feministi. Olen itsekin ollut ennen se kuuluisa ”pick me girl”, erilainen kuin muut tytöt. Olen sisäistänyt rasismia ja naisvihaa. Katsoessani itseäni vaikka 15 vuotta sitten, en tunnistaisi niitä asenteita ja puheita nykyisin. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Sitä se kyllä tekee, mutta samalla se avaa silmiä, auttaa oppimaan ja reflektoimaan sekä kehittymään ihmisenä.

Näin joskus hyvän kuvauksen somessa siitä, miten kaikki syntyvät feministeinä. Rasismi ja misogynia taas ovat opittuja. Tämä pitää mielestäni hyvin paikkaansa, sillä kukaan tässä maailmassa ei ole niin avarakatseinen kuin pieni lapsi. Lapset oppivat arvonsa ja asenteensa meiltä aikuisilta.

Myös omien lasteni syntymä sai pohtimaan arvojani ja asenteitani. Millaisen kuvan maailmasta haluan lapsilleni antaa, miten haluan opettaa heitä kohtaamaan muita ihmisiä? Millainen tämä maailma tulee olemaan omille lapsilleni?

Ja niin blogi sai alkunsa

Täällä blogissani pohdin siis feminismiä, yhteiskuntaa ja maailmaa sekä äitimyyttiä feminismin silmin. Pohdin myös omaa toimintaani, tapojani ja asenteitani, pyrin oppimaan ja kehittymään jatkuvasti. Haluan laajentaa käsitystä siitä, mitä feminismi on ja kuka voi olla feministi. Haluan nostaa esiin epäkohtia ja ilmiöitä ymmärrettävästi ja helposti lähestyttävästi. Ja välillä räntätä täydestä sydämestä ja päästellä höyryjä ulos!

Joten tervetuloa mukaan matkalleni!

Pus,

Femakko