Kenelle minun kehoni kuuluu?

Aborttioikeuteen liittyvät asiat ovet nousseet jälleen pintaan, kun hallitusneuvotteluissa väitetysti on otettu asia esiin. Aiheena on ollut terveydenhuollon henkilökunnan oikeus kieltäytyä osallistumasta abortin tekoon vedoten vakaumuksellisiin syihin.

Tämä on klassinen esimerkki siitä, miten konservatiivit haluavat kontrolloida muita, varsinkin kohdullisten (naisoletettujen) kehoja. Naisten kehojen ja seksuaalisuuden kontrollointi on kautta aikojen ollut patriarkaatin lempikeino pitää naiset tukevasti ja turvallisesti alemmalla paikallaan.

Aborttioikeuden rajaamista perustellaan syntymättömän lapsen oikeudella (joka siis abortin hetkellä on vielä kohdun ulkopuolella elinkelvoton solumöykky), mutta kiinnostus tämän kyseisen lapsen oikeuksiin tuntuu lakkaavan välittömästi, kun hän on tullut ulos kohdusta.

Entäpä kohdullisen ihmisen oikeus omaan kehoonsa, itsemäärämisoikeus omaan elämäänsä?

 

Saako oma vakaumus mennä potilaan oikeuden edelle?

Usa:ssa on jo nähty, miten hoitohenkilökunta on saanut kieltäytyä hoitamasta sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä vakaumukseensa vedoten. KIELTÄYTYÄ antamasta tarvittavaa hoitoa ihmisille! Tämähän ei millään muotoa ole asiakaslähtöistä, potilaan edun mukaista taikka turvallista.

On tutkittu, että aborttioikeuden rajaaminen EI vähennä abortteja; se vähentää turvallisia abortteja ja lisää huomattavasti hengenvaarallisia abortteja, joita ihmiset epätoivoissaan hankkivat mm. erilaisin kotikonstein.

Mitä jos jollain pienellä paikkakunnalla on vain se yksi lääkäri, joka kieltäytyy aborteista vakaumuksellaan? Joutuvatko ihmiset hakeutumaan toisille paikkakunnille päästäkseen haluamaansa ja tarvitsemaansa toimenpiteeseen? Tämä mahdollistaa huomattavan hoidon eriarvoistumisen.

Enemmän kuuluttaisin tässä sitä kuuluisaa ammatinvalintakysymystä; jos vakaumuksesi kieltää/estää/rajoittaa osallistumasta johonkin toimintaan, silloin ei kannata hakeutua töihin sille alalle. On ammattilaisen merkki kyetä siirtämään omat vakaumukselliset asiat sivuun ja keskittyä objektiivisesti hoitamaan potilasta.

Tästä huolimatta vakaumuksellisuus näkyy varsinkin naisten terveysenhuollossa. Esimerkiksi sterilisaation saaminen on usein naiselle vaikeampaa kuin miehelle. Naisen päätöstä kyseenalaistetaan herkemmin, muistutellaan ”hedelmällisestä iästä” sekä pyydetään puolison mielipidettä (mitä miesten sterilisaatioiden kohdalla ei juuri koskaan pyydetä). Mikä on täysin käsittämätöntä, koska tässäkin asiassa päätöksen pitäisi olla täysin sen ihmisen, joka sterilisaation haluaa.

My body, my choice

Potilaan itsemääräämisoikeutta ei saa rajoittaa millään vakaumuksellisilla perusteilla. Naisten kehojen kontrolloinnin on vihdoinkin loputtava!

Jos abortti on mielestäsi väärin, älä silloin tee aborttia. Jokainen saa omalle keholleen ja elämälleen tehdä haluamansa päätökset, mutta mitään oikeutta ei ole rajoittaa sitä päätöstä muilta.

Minun kehoni, minun päätökseni.

 

Pus,

Femakko