Kyllä nolotti.

Tiistaina Kalevala Kartanossa, Pitäjänmäellä, pidettiin pieni kokous, jossa Lily.fi sitten viimein esiteltiin ja saimme kaikki tunnuksemme sivuille. Myös minä pääsin paikalle, tosin myöhässä.

Tällä kertaa en tosin itse ollut myöhästymisen syypää. Kuljen Pitäjänmäelle aina kahdella bussilla, vaihdan siis kulkuneuvoa Westendin asemalla, ja tällä kertaa ensimmäinen bussini oli pahasti myöhässä. Myöhästyin siis toisesta bussista.

Itsevarmana pukeutujana olin jo valmiiksi suunnitellut asuni edellisenä iltana. Ihana, lumenvalkea ja pehmeän kauniisti laskeutuva paita oli upouusi, ja innoissani odotin sen käyttöönottoa. Seeprakuvioinen vyökin oli uusi, hieman liian suuri tosin, mutta ei se toimittanutkaan muuta kuin koristeen virkaa. Koska asun kuuluikin olla yksinkertainen, valitsin paidan hihojen mittaan hyvin sopivan ja hennon rannekorun, ja yhdet lempikorvakoruistani. Korut tuovat aina asuun kuin asuun tyylikkyyttä.

Kokous sujui vallan mainosti. Joskus uusiin ihmisiin tutustuminen jännittää, muttei tällä kertaa. Tunsin olevani jotenkin kuin kotona.

 

Kun palasin takaisin kotiin, katsoin itseäni järkyttyneenä peilistä; oliko paitani ihan oikeasti noin ryppyinen?! Eihän nyt tuollaisella voinut…

 

Ai että no mitä sitten? Onhan se nyt noloa ampaista paikalle myöhässä, ja vielä ryppyisellä paidalla (siis se oli ihan tosi ryppyinen) ja sitten muka olla kuin tietäisi käseteltävästä aiheesta jotakin. Huoh. Mitä opin? No ainakin sen, ettei täysin uutta vaatetta kannata laittaa päälleen ensimmäistä kertaa tärkeään tapahtumaan. Ihan vaan sinne töihinkin tiedoksi, että kyllä minä sen paidan ihan oikeasti silitin!

Paita, housut; KappAhl.

Kengät; O.i.s.

Vyö; Guess.

Korvikset ja rannekoru; Kalevala Koru, sarjasta Onerva.

 

Nyt kiinnostaakin kuulla teidän vaatetukseen liittyvistä nolouden aiheistanne! Onko teille sattunut vastaavaa?

xxx

Charlie